Johdanto ja Polvivamma part 1.


Tervehdys!
Niko Lehtonen. Laji: Amerikkalainen Jalkapallo SM-tasolla, edustan seurana Vantaan TAFTIA  kaudesta 2013-  ja olen pelannut ”Jefua” syksystä 2003 saakka. Olen ollut mukana Vaahteraliigassa vuodesta 2010 saakka. Josta kirkkaimpana 2012 Vaahteramalja SM-kulta.

Tarkoituksenani on kirjoittaa toipumispäiväkirjaa 2014 kauden polvivammasta, toimenpiteistä, kuntoutuksesta, treenistä, henkisestä ja fyysisestä kasvamisesta, sekä kentälle paluusta. Joten kyllä! Tämä ei lannista, haaveilen kaudesta 2015, että pääsen pukemaan pelikamat päälle ja saan olla tunnellissa odottamassa oman joukkeeni esittelyä. Tämä vaatii paljon töitä polveni eteen, henkistä kanttia, järkeä ja malttia. Oma unelmani on jatkaa urheilua korkeimmalla tasolla niin kauan kuin se on mahdollista.

Näin sairasloman aikana olen hakenut motivaatiota muista urheilijoista joilla on ollut polvivamma ja edelleen jatkavat kilpailemista. Katsonut heidän kuntoutusvideoita ja lukenut heidän tarinoitaan. Olen myös yrittänyt etsiä tekstejä polvivammoihin liittyen netistä, mutta en ole identtistä tapausta itselleni löytänyt, johon voisin samaistua täysin ja saisin kuvaa siitä miten kyseisen vamman hoito etenee ja mitä vaaditaan jotta tulee kuntoon. Jokainen loukkaantuminen on tietysti yksilöllinen, mutta siksi haluan kirjoittaa oman ”jackpottini” tänne vertauskohdaksi.

Kausi 2014 paljon odotettu ja valmistauduttu kovalla treenillä. Aikaisemmat kaudet Vaahteraliigassa ovat olleet katkinaisia erillaisista syistä: (2013 3pelin, pelikielto). Joten kausi 2014 antoi paljon odotettavaa: kunto oli kondiksessa, loukkaantumisia ei ole ollut pohjalla, valmistautuminen oli mennyt mielestäni hyvin, sekä muutenkin näin 2014 kauden kiiluvin silmin mielessäni.

Kauden avausottelu 16.06.2014. Paikkana pahamainen Helsingin Velodrom. Jefupelaajien ”hautausmaa”, tämä kyseinen kenttä syö niin nilkat kuin polvetkin, sekä huolehtii aivotärähdyksistä ja muista vammoista paremmin kuin muut kentät ilman, että itse pelaajat siihen edes pääsevät vaikuttamaan. Kausina 2003-2012 Roosterssissa pelanneena voin sanoa, että kenttään oli tottunut ja se ei ollut tuottanut ongelmia. Mutta eron huomasi siinä vaiheessa kun 2013-kaudeksi vaihtoi Vantaalle pelaamaan, jossa puitteet kontikentän suhteen olivat vuosia edellä. Paluu Velodromille vieraspelien muodossa on aina ollut hiukan jännittävää, koska ei ollut enään päivittäin treenannut alustalla, joten kroppa, jalat ja pää eivät ole tottuneet siihen. Pääsarjan muiden joukkueiden kotikentät ovat uuden tyylisiä tekonurmialustoja tai luonnonnurmikenttiä, mutta velon pintaa voisin kai kuvailla: ”Jenkkibetonisiili”, kivenkova alusta, päälystettynä minigolf tyylisellä nurmella. Tämän kuvakseni jälkeen kenkä valintoja voidaan kanssa pähkäillä pitkään, että mitä täällä kääyttäisi? Piikkarit vai slicksit sisäpelikengät?

Tähän soppan kun vielä luontoäiti työntää oman lusikkansa kostuttamalla kentän ja antammalla kylmän ilman, niin puitteet ovat valmiit.

Peli alkaa Kick-Offilla jossa kerkeää ottamaan muutamat repivät spurtit jonka jälkeen mennään vaihtoon odottamaan oman puolustus vuoron alkua, tässä vaiheessa tärkeää olisi pitää itsensä lämpimänä, joka jää omalle vastuulle. Pientä lämpöä ja verryttelyä tulee tehtyä omaa puolustusvuoroa odotellessa, sekä pelipaikkakohtaista vaihtoa odotellessa. Kokoajan on siis oltava valmiina menemään kentälle ja pidettävä itsensä lämpimänä. Kun on vuoro mennä kentälle, tässä vaiheessa kaiken pitäisi olla kunnossa ja hoidettu. Ilmeisesti 16.06.2014 tämä kaikki lämmittely ja verryttely sivurajalla ennen kentälle menoa ei ollut hoidettu omalta osaltani parhaalla mahdollisella tavalla, sekä myöskin huonolla tuurilla ja pelinluvulla on varmasti osuus asiaan.

Kärsin polvivamman peruspelitilanteessa, jossa olin uloimpana tukimiehenä pelinpuolella. Perus ”Bubble screen” – kuva laitahyökkääjälle, johon reagoin lukemalla pelin oikein. Aloin täyttämään omaa vastuualuettani ja menin alhaalta taklaamaan laitahyökkääjää (WR). Se että tulin itse matalalla taklaamaan pakoitti linjamiestä blokkaamaan laitahyökkääjälle tilaa, vetämällä minua myöskin alas, niin sanotusti sukille. Tämän seurauksena olin taklaustilanteessa matalassa asennossa ja vastustaja joukkueen linjamies rynnisttää ja juoksee polvesta sisään sivusuunnasta, kääntäen olkapään ja iskien sillä polveni sisään tilanteessa. Polveni siis pamahti linjamiehen toiminnan seurauksena sisään, samalla jalkani jäi hänen ja armottoman Velodromin pinnan väliin, tähän vielä yhdistettynä eteenpäin menevä momenttumini taklaustilanteessa.

Tilanne leikekuvina, näyttää harmittomalta. Lopputulos 9kk:n mittainen projekti.

Johdanto tilanteeseen ja tilanne myös mahdollista katsoa videona kyseisestä linkistä.

http://www.hudl.com/athlete/2636978/highlights/150494381

Kyseisen linkin videosta saa parempaa kuvaa tilanteesta.

Tilanteen jälkeen tunsin normaalia voimakkaampaa pistävää kipua polvessa ja jalkateräni meni tunnottomaksi. Ensi reaktiona tuli vain suoristaa jalka jotta kipu häviäisi, luulin että ”normaali” tärsky vain. Hetken makailtuani tajusin, että kaikki ei ole kunnossa koska en voinnut nousta ylös ja kävellä pois. En saanut jalkaani minkäänlaista signaalia, en pystyny liikuttamaan, enkä myöskään suoristamaan jalkaa. Säärestä alaspain jalkaterään asti, jalka meni aivan tunnottomaksi ja käyttö kelvottomaksi. Lopulta saimme kannettua minut sivurajalle jossa ensimmäinen diagnoosi tehtiin ”kenttätutkimuksena” -”eturistiside poikki, selvästi!”. Noh tässä vaiheessa ajattelin, että huono tuuri, mutta useillahan nuo menee ja että ei olisi niin fataalinen vamma. Huoltajammekin rohkaisi: -”On Suomen laskettelumaajoukkueessakin kavereita, jotka laskee poikenneella eturistisiteellä”. No tämän jälkeen turvoitus ja kipu esti syvällisemmän diagnosoinnin. Alkureaktiona ihmettelin eniten jalkani tunnottomuutta. Saman illan aikana ei ollut enään Terveystalon vastaanotto auki, joten yön yli kipulääkityksellä ja seuraavana aamuna polvikainalossa Terveystalolle sitä näyttämään.

Terveystalon lausonto 17.06.2014. -”Kipu ja turvotus ovat niin pahanlaatuisia, että emme pääse luotettavasti tutkimaan. 2-3viikon päähän kontrollikäynti ortopedille”. Tämä ei tyydyttänyt, jalan tilanne oli prioriteetti numero yksi ja siihen oli saatava lausunto mahdollisimman pian.

Tämän jälkeen sain ajan Ortopedille parin päivän sisään ja lausunto oli: -”Näissä vammoissa ei odotella 2-3viikkoa, eturistiside on poikki ja sivuside revenny, magnettikuvaksiin ja lopullinen lausonto sieltä. Tältä kaudelta pelit on sun osalta pelattu”. Tällä kerralla polvi punktoitiin turvotuksen vuoksi. Sovimme myös, että mikäli vakuutusyhtiöni antaa suorittaa kaikki toimenpiteet Terveystalolla, niin teemme kaiken saman katon alla.

Tässäkään vaiheessa en itse kunnolla tiennyt edes, että mikä tilanne jalallani oli ja kuinka pahasti se oli mennyt. Magneettikuvaus oli seuraavaksi edessä joka kertoisi mitä sieltä on mennyt.

Kävin läpi Magneettikuvauksen, joka tehtiin Omasairaalassa, koska vakuutusyhtiöni takia en saanut suorittaa kaikkea Terveystalolla vaan jouduin pomppimaan er isairaaloiden välillä, pyrokratian takia. Sain myös magneettilausunnon Omasairaalasta ja tällä samalla kerralla myös polveni punktoitiin toisen kerran.

Magneetti, MRI-lausunto: ACL + MCL-vaurio + femurin rustovaurio. MCL vaurio gr 3.
ACL on yläosastaan poikki. MCL:n yläosassa 3 tasoinen repeämä. MCL:n ympärillä ödeema/hematooma.
Femurin lateraalikondyylin kantavan nivelpinnan etupuolella on koko rustopaksuuden käsittävä vaurio, josta irronnut 10 x 9 mm rustofragmentti, joka on ACL:n ja Hoffan rasvan välissä irtokappaleena. 

Yhteenveto: ACL totaaliruptuura. MCL:n yläosan gradus 3 tasoinen repeämä. Hohkaluun ödeemaa. Femurin lateraalikondyylissä on rustovauriota, interkondylaaritilan etuosassa on rustofragmentti irtokappaleena. Hydrops. Pehmytkudosödeemaa.”

Puhekielessä: Eturistiside poikki, sisemmän sivusiteen 3-asteen repeämä, rusto irronnut 2cm matkalta joka käsittää koko rustokerroksen luuhun asti.

MRI kuva.

Tämän jälkeen palasin lausunto kourassa Terveystalolle näyttämään tulokset ja heidän ansiostaan toimenpiteisiin ryhdyttiin samantien.

Kuvat vahvistivat jatkotoimenpiteet: Kausi ohi, leikkaushoito ja pitkä kuntoutus. Kuvat myös kertoivat, että jalassani oli mennyt muutakin kuin eturistiside poikki, jotka tulevat vaikuttamaan kuntoutukseen ja ajallisesti paranemiseeni, sekä leikkaustoimenpiteeseen.

Vammoista jouhtuen sain Ortoosituen käytettäväksi ennen leikkausta 03.07.2014, jota tulen pitämään syyskuun 31.09.2014 loppuun saakka.

Lajissa kuten kaikessa urheilussa on hyväksyttävä riskit ja ne ovat joka hetkessä mukana, mutta usein mietin teinkö tarvittavat toimenpiteet ennen loukkaantumistani, lämmmittelinkö tarpeeksi? olinko huoltanu lihaksiani tarpeeksi ennen pelipäivää? olinko tankannut oikein? Mielestäni kyllä. Elän hyvin kurinalaisesti mitä tulee urheiluun, kuuntelen ja noudatan ohjeita, imen tietoa auktoriteeteilta enkä initä vastaan.

Seuraavassa tekstissä selviää mitä polvessa kokonaisuudessaan olikaan rikki ja leikkauksen jälkeisiä fiiliksiä, kuntouttamista, sekä elämää polvileikkauksen jälkeen.

”-From ashes to glory.” -Niko Lehtonen

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Johdanto ja Polvivamma part 1.

  1. Minulle kävi vähän vastaavasti 2009 ja itselle kävi huono tuuri siinä, että kävin aluksi päivystyksessä, josta sain viikon sairaslomaa ja tämän jälkeen yksityisellä, jossa homma aika nopeasti selvisi ja magneettikuvista tarkemmin, mutta yleislääkärin ohjeena oli olla tekemättä jalalla mitään ennen leikkausta ja olinkin sitten reilun kuukauden täysin kainalosauvojen varassa, en varannut jalalle painoa yhtään tms (menin tämän yleislääkärin ohjeilla, harmi kun en netistä tai muualta tietoa onkinut).

    Leikkaava ortopedi ihmetteli meininkiä ja kyseli, että olenhan valmis kovaan kuntoutukseen kun liikerata oli max 10 astetta ja reisi aivan löysää mitälie -olikaan.. Leikkauksen jälkeen meni 2kk kun pääsin pikkuhiljaa luopumaan kepeistä ja n. 2v leikkauksen jälkeen polvi oli vasta lähestulkoon entisessä kunnossa, mutta onneksi myöhään kun ei milloinkaan.. Hyvä että sinulla on tietoa kerättävänä niin pystyt hoitamaan hommat ennen leikkausta niinkuin kuuluukin ja eikun kentille takaisin 2015 =)

    Tykkää

  2. Moikka! Olipas hyvin kirjoitettu teksti 🙂 mielenkiintoinen alkutarina, jota varmasti jään seuraamaan! Toivottavasti polvi paranee kunnolla ja pääset peleihin mukaan!

    Tykkää

    • Kiitos ja kiva kuulla!:) Koitan pitää mahdollisimman informatiivisena ja tunnerikkaana kirjoittamiseni jotta kuva fiiliksistä välittyisi. Kirjoitan eka hieman takautuvasti ja sitten päivitän ajan tasalle. Kyllä tässä kovasti odotellaan kautta 2015!

      Tykkää

  3. Kirjotat todella hyvää tekstiä! Olin joskus syksyllä vilkaissut blogiasi aiemmin mutta nyt olen lueskellut sitä läpi enemmänkin. Itsellekin kävi sama kohtalo: eturistiside poikki ja molemmat sivusiteet vaurioutuneet… Jefua olin ehtinyt harrastaa vain 6kk. Tuntuu todella raskaalta kyllä kun on kilpaurheilua harrastanut lähes koko pienen ikänsä. Sulla onneks näyttää jo olevan kuntoutus ja polven kondis hyvällä mallilla! Ite oottelen ensi viikon leikkausta mutta tästä blogista on ehdottomasti ollu hyötyä tän ison tunnemyrskyn keskellä. Kiitos siis sulle kokemuksen jakamisesta!

    Liked by 1 henkilö

    • Hei! Kiitos komentistasi! Kiva kuulla, että olet lukenut blogia ja siitä on ollut sinulle apua! Haluan toivottaa sulle isosti zemppiä leikkaukseen, sekä kuntoutukseen. Malttia ja kovasti vaan töitä sen jälkeen! Kyllä siitä vielä hyvä silloin tulee! 👍

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s