Leikkaus ja kotiutus Part 2.

Viime kirjoituksessani kävinkin hieman läpi, että mistä on kyse: 16.06.2014 polvivamma kauden avauottellussa. Eturistiside poikki, sisemmän sivusiteen 3-asteen repeämä, rustovaurio 2cm matkalta, joka käsittää koko rustokerroksen luuhun asti. Sekä kävin läpi tuntemuksia pelitilanteen jälkeen.

Onnettomuuden satuttua olen joutunut taistelemaan vakuutusyhtiöiden kanssa ja suosittelenkin kaikkia tässä vaiheessa varmistamaan omat vakuutuksenne ja katsomaan, että kaikki on kunnossa. Onnettomuuden sattuessa, vakuutus-sota on viimeinen asia jota jaksat käydä läpi.

Toiveena siis oli Terveystalon lääkärin kanssa, että olisimme saaneet suorittaa kaikki toimenpiteet saman katon alla, mutta vakuutus pyrokratian takia pompin siis kahden sairaalan väliä. Magneettikuvat otettiin Omasairaalassa, lausunto ja toinen punktointi kerta suoritettiin myös siellä. Tämän jälkeen 30.06.2014 menin takaisin Terveystalolle lausunto kourassa, jossa minut jälleen otettiin onneksi vakavasti. Lausuntoa yhdessä läpikäydessämme oli tulos selvä: Polvi leikataan 06.07.2014. Tämän jälkeen sain polveeni myös Ortoosituen, joka tukee jalan ja rajoittaa jalan sivuttaissuuntaista liikerataa.

Ropocop.

Olin tohkeissani, että asioissa alettiin edetä ja aloin jo innolla odottamaan leikkaustoimenpidettä.

Tässä vaiheessa olin ollut 1 kuukauden verran kesälomalla työstäni ja siihen perään tuleva leikkausoperaatio toi 2 kk sairaslomaa. Unelma kesä 2014, muuttui nopeasti työmaaksi. Olinhan kuitenki odottanu tätä ja keräillyt lomapäiviä.

Leikkauspäivä olisi kohta onneksi täällä ja silloin juna kääntyisi. Suunta sen jälkeen olisi vain kohti uutta jalkaa. Odotin kovasti leikkausta  jotta voisin käyttää kaiken aikani ja energiani seuraavan 2kk aikana jalankuntouttamiseen.

Vaikka polvi oli solmussa ja rikki, ei se tarkoittanut sitä että tarvitsisi jäädä sohvan nurkkaan nyhjöttämään. Itse kävin aivan normaalisti salilla treenailemassa ja olinkin päättänyt jatkaa normaaliin tapaan. Halusin ylläpitää fyysistä kuntoani tauotta läpi projektin. Tein muutenki normaalisti asioita keppien kanssa  ja tulihan sitä päivää ennen leikkaustakin tehtyä päivänreissu Tallinnaan, kävelyä, kävelyä ja vielä kerran kävelyä.

Sunnuntai 06.07.2014. – operaatiopäivä.

Saavuin ”Virkeänä” sunnuntai aamuksi klo 07:00 Töölön sairaalan. Toimenpide oli suunniteltu alkavaksi kahdeksalta. Sain valita tapahtuuko toimenpide: yleisanestesiassa vai selkäydinpuudutus. Omalla kohdallani valinta ei ollut vaikea: ”lights out ja unta kuulaan”. Tällä valinnalla halusin välttää riskin joutua tyhjennettäväksi jonkun muun kuin itseni /laitteen toimesta toimenpiteen jälkeen, mikäli puudutus kestää hiukan pidempää ”heh heh”.  Klo 8 aloitettiin korjaamaan miestä ja seuraavan kerran silmät aukesivat klo 12 jolloin olin virallisesti takaisin ”online”.

Herättyäni ja osastolle päästyäni. Näkymät olivat paketissa.

Herättyäni ja osastolle päästyäni. Näkymät olivat paketissa.

Ensimmäiset tunnit menivät hyvin ja lääkitys piti huolen siitä, että en juuri tiennyt mitään muuta kun, että minua väsyttää. Jalassa ei ollut juurikaan kipua ellen sitä lähtenyt siirtelemään. Haaveilinkin jo illaks kotiutumisesta ja soittelinkin ahkerasti summeria, mutta tylyt uutiset tulivat ja ainakin omassa tapauksessa jouduin tyytymään vuodepaikkaan sairaalassa. Kotituminen ei illaksi onnistuisi ja näin ollen vietin yöni sairaalassa, joka on aina yhtä mukavaa. Illenmalla huomasin kuinka leikkauslääkitys alkoi loppumaan ja kiputiloja alkoi ilmaantua yötä kohden. Soittelinkin ahkerasti yöllä kelloa jotta saisin kipuihini lievitystä, päivällä tarjosivat buranaa, mutta tällä kertaa tulivat piikin kanssa ja iskivät reiteen. Tämän jälkeen sain hyvin unta, kunnes vaikutus loppui ja soittelin lisää summeria.

Muistan kuinka eräältä pelikaveriltani meni jalka hyvin samantyyppisesti ja kuinka hän sanoi: ”sulla tulee varmasti olee tilanne jossa jalka menee refleksin omaisesti koukkuun nukkuessa”, noh silloin vain naureskelin, että tuskinpa sentää. Voi kyllä, tämä sattui minullekkin tämän ekan yön aikana. Olin unessa ja heräsin kipuun joka tuntui puukottamiselta polvenalueella, katsoin jalkaa ja huomasin kuinka se oli aivan koukussa ja jumittuneena siihen. Itse en jalkaani saanut liikkumaan, saatika sitten suoraksi joten hoitaja tuli yöllä ja muistan kuinka hän poksautti jalan suoraksi, jolloin kivut hävisivät. Joten tälläinen refleksinomainen koukistus oli ainaki mahdollista minun kohdallani.

Aamulla sain lausunnon leikanneelta lääkäriltä ja hän kertoi mitä kaikkea löytyi ja mitä polvelle tehtiin.
Hän myös selitti miksi kivut ovat kovempia mahdollisesti kuin normaalisti eturistiside-tapauksissa ja miksi kuntouttaminen tulisi olemaan hidasta ja tuskaisempaa.

Magneettikuvalausuntojen lisäki tuli uusia löydöksiä.
Joita olivat myös: kierukka oli revennyt polvesta jota ei kuvissa näkynyt, revennyt osaa korjaamaan ja siksi se poistettiin. -”Rustovaurio 2cm matkalta joka käsittää koko rustokerroksen luuhun asti.”  Tähän ruston irtoamiskohtaan on tehty mikrofraktuura eli luuhun on porattu pieniä reikiä. Tähän kasvaa ajan kanssa ruston tapaista kudosta. Sekä eturistiside tehtiin takareiden jänteistä, sivu siteen repeämä hoidetaan ilman leikkausta. Pidemmän aikaista kipua aiheuttaa tämä mikrofraktuura. Joten ojennus ja jalan suoristus tuntuu tukalalta.

Aamupäivän aikana sairaalan oma fyssari tuli myöskin käymään, tuli lukemaan minulle ehdot ja iski ortoosin juuri leikattuun polveen. ”Hyvinhän toi painaa ja hiertää tätä. Kiitän” -mietin mielessäni. Nooh tämän jälkeen hän luki minulle ehdot: ”mikäli en pysty kävelemään kepeillä, mikäli en pysty nousemaan ja laskeutumaan portaita, silloin en ole kotitumiskunnossa.” Nyt nousi pienet hikikarpalot otsalle, ”-himaan mä täältä haluan, mistä aloitetaan?” Ensimmäisenä lähdettiin kokeilemaan liikelaajuutta, kuina suoraan/koukkuun menee. Tämä tuntui turhauttavalta koska liike kumpaakin suuntaan teki niin kipeetä. Seuraavaksi jaloilleen ja keppien kanssa treenailua, katsottiin kuinka se sujuu. Lopuksi mentiin vielä harjoittelemaan portaita. Kyseinen tapa jotenkin ärsytti minua, joten zemppasin hammasta purren nämä hänen asettamat tavoitteet läpi jotta pääsisin kotiin mahdollisimman pian sairaalasta. Suoristuksen kanssa oli ongelmia, joten sain kyllä vetää  aivan naama hiessä sitä suoraksi.

Kotiin päästiin kuitenkin lähetämään iltapäivän aikana. Kipeä ja kireehän tuo jalka oli. Kaikenlainen liikuttelu ja taiteilu jalan kanssa tuntui pahalta. Parempi vain olla höntyilemättä edes hetki.

Sohvan valloitus.

Itselläni ei ollu tietoa minkälaiselta polvi näyttäisi, millaiset arvet, onko tikkejä vai niittejä? Kotona puolisoni aukaisi pakettini ja eikun kurkkaamaan, miltä koipi näyttää.

1. Päivä leikkauksesta.

Ei mikään ihan turha virkkaaja ollut. Kaveri ei pitänyt jalkaa ihan sukkana. Lopputulos on  hyvännäköinen. Siistit jäljet ja niittejähän sieltä tuli.

Tämän jälkeen rutiiniksi muuttuikin: Kylmää, Kipulääkettä, Kohoa ja Kokoajan.

Onneni tässä onnettomuudessa on, että olen saanut ympärilleni aitoja ihmisiä joita oikeasti kiinnostaa saada asiat hoidettua parhainpäin. On ollut hienoa huomata millaista tukea on saanut ja miten paljon apua tietyiltä tahoilta on saanut. Näillä eväillä on hyvä aloittaa kuntoutus ja kiitoksena siitä annan oman panokseni kuntoutumiseni eteen. Joten usko ihmiskuntaan ei ole kokonaan mennyt, edes täällä katkerassa Suomessa.

Seuraavassa kirjoituksessani alkaa toiminnallinen vaihe. Kerron kuinka aloittelin kuntoutuksen/treenaamiseni, seuraan vaiheita tästä eteenpäin ja kohta mennäänkin jo lujaa! Materiaalia luvassa!

Tässä vaiheessa Iso zemppi kohtalotovereille!

 

-From ashes to glory, Niko Lehtonen

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Leikkaus ja kotiutus Part 2.

  1. Moro!

    Oonkin ollut suhun yhteydessä instagramin kautta ja nyt törmäsin tähän sun blogiin :). Eli olen pequeno_darce instassa, jos muistat…

    Mulla meni eturistiside poikki oman lajini kisoissa, harrastan brasilialaista jujutsua ja lukkopainia sm-tasolla, ja tavoitteenani on myös palata kisatatamille vuonna 2015 ja yksi vuoden tavoitteista oli ottaa vapaaottelu ottelu syksyllä 2014, mutta sitäkin joudun lykkäämään vuodella eteenpäin.

    Oisin halunnut lähteä tänä syksynä jatkamaan opiskeluja, mutta leikkauspäivämäärä sattui samalle päivälle kuin pääsykoepäivämäärät ja silloin paniikissa halusin vain nopeasti leikkauksen alle. Ehkä hyvä niin :), saapahan kasattua pientä rahapussia ennen opiskeluja…

    Fysioterapiassa mulle sanottiin, että nyt mulla on hyvää aikaa keskittyä tekniikkaan ja fysiikkaan, koska seuraaviin kisoihin on aikaa. Se on musta hyvä asia… Terveenä monesti vaan painaa ja painaa ja unohtaa sen oman hyvinvoinnin, kunnes sattuu jotakin. Hyvänä esimerkkinä se, että jos en saanut mitalisijaa kisoista, niin olin jo seuraavana päivänä joko salilla tai tatamilla. En koskaan ollut tyytyväinen omiin suorituksiin… Ehkä hyvä niin, koska SM-hopea ja Finnish Open pronssi ovat suurimmat saavutukseni. Ja ainakin itse haaveilen siitä, että pääsisin myös ulkomaille kisaamaan lähivuosina.

    Yks asia mua mietityttää, mun polvessa ja mulla on ens ortopedin aika marraskuussa ja fysioterapiaa vasta ensi viikolla, joten kysyn sulta:

    Kun koukistan polveani maksimiin asti ja/tai menen kyykkyyn, niin mulla ilmestyy ”pallo” polven ulkosyrjälle… Polvessa on vielä siis nestettä ja en sen takia saa sitä vielä täysin koukkuun…. Onko sulla vielä polven sisällä turvotusta?

    Tykkää

    • Morjesta!
      Hyvä kommentti ja kiitos kun jaoit myös oman kertomuksesi arvostan sitä ja hienoa kuulla muiden kohtalotovereiden tarinat.

      Itselläni on siis noin 9viikkoa leikkauksesta nyt ja polvi on päällisin puolin yllättävän hyvässä kunnossa. Turvoitus on hävinnyt ja polvi ei pahemmin turpoile rääkistäkään. Eli kuntouttavaa treeniä pystyn jo tällä hetkellä tekemään ilman turvoitusta. Itse juuri tulin fyssariltani ja kyllä ihan kyykkyä kahvakuulan kanssa pystyn tekemään tässä vaiheessa ja sumokyykkyä teimme myöskin. Polvessa on edelleen kipuja jotka johtuvat minulle tehdystä mikrofraktuurasta, sekä sivusiteen repeämästä. Turvoitusta ei ole enään. Joten päällisin puolin terveen näköinen jalka näin 9viikkoa leikkauksesta.

      Itselläni oli alussa huolena turvonnut patti polven sisäpinnassa juuri tikkien alapuolella, josta kysyinkin fyssariltani. Kyse olisi voinut olla hylkimisreaktiosta: jossa kroppa ikään kuin puskee korjausruuvia polvesta ulos, mutta onneksi näin ei ollut ja patti pian hävisikin.

      Hienoa kuulla, että tavoitteena on palata takaisin tatamille ja tietysti paremmassa kunnossa kuin koskaan.
      Itse olen samaa mieltä, että tällä hetkellä parasta mitä tässä voi tehdä on juuri tuo oikein treenaaminen ja kropan uudelleen ohjelmointi järkevällä harjoittelulla. Paremmaksi tulee kuin on ollutkaan.

      Itse haluan toivottaa sulle paljon zemppiä prosessiin jota tässä työstetään, sekä onnea treeneihin ja tulevaan! Laita tatami tärisemään!

      -From ashes to glory. -Niko

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s