Etenemistä omaan tahtiin. WoundedWarrior.

Tervehdys!

Viimeksi käsittelinkin hieman omia menttaalipuolen asioita, sekä kuntoutuksen aloittelua.

Jokainen on yksilö.

Jokainen tapaus on yksilöllinen ja jokaisen kuntoutusprosessi on yksilöllinen vammasta ja lähtökohdista riippuen. Virallinen ja toimiva kuntoutusohjelma tulee Ammattilaiselta. Ohjeistus ja neuvot ovat kuitenkin paloja, joita on osattava yhdistellä omaa suodatinta ja myös omaa kroppaa lukien. Tällä tavalla saat luotua itsellesi optimaalisen tavan tulla kuntoon. Ohjattua ohjelmaa pitää olla jotta saat tietotaitoa ja ymmärrystä siitä, mitä käyt läpi vammasi kanssa. Siksi konsultointi ammattilaisen kanssa on tärkeää, niin fyysisen kuntoutumisen kuin henkisenkin kuntoumisen vuoksi.

Tässäkin asiassa hyvä itsensä tunteminen ja sujut itsensä kanssa olessa auttaa suuresti.

Sairaalasta kotiuduttua sain kouraani kuntoutuslippusen jossa oli merkattu pääpiirteittäin kuntoutumisen eteneminen ajallisesti.

”Leikkauksen jälkeen asetetut aikataulut: 4 viikkoa kävelet kepeillä, 2 viikkoa kävelet yhdellä kepillä, jonka jälkeen opetellaan kävelemään ilman keppejä. 2 ekaa viikkoa ilman keppejä pidettävä ortoosia polvessa tukemassa sivusidettä.” Muistan  ajatelleeni näitä ”haamurajoja” pääni sisällä paljon ja koin suurta tarvetta saavuttaa ne, ehkä jopa etuajassa.

Oma kärsivällisyys on ollut kovalla koetuksella vamman takia ja malttia onkin jouduttu kehittämään. Huonoja hetkiä kun mahtuu matkalle mukaan.

Suurin taakka leikkauksen jälkeisessä ajassa olivat kepit! Ne hidastivat kaikkea ja koettelivat hermojani. Siksi koitinkin tehdä paljon työtä jalan eteen, että voisin keventää taakkaani ja jättää kepit jo aikaisemmin pois. Näin ollen kotiaskareet ja yleinen arki alkaisi sujua paremmin. Noin neljännen viikon kohdalla jätin molemmat kepit pois, jotta voisin alkaa liikkua mahdollisimman normaalisti ja saisin aktivoitua jalkaa. Toinen asia, joka on syönyt suuresti itseäni: Vammaa ennen terve 84kg mies, kutistui leikkauksen jälkeen muutamassa viikossa 74kiloiseksi. Suoraan sanottuna jalka kuihtui olemattomiin vamman vuoksi, sitä ei pystynyt treenaamaan ennen leikkausta vamman satuttua, eikä leikkauksen jälkeenkään ole ollut asiaa koville raudoillelle. Myös nesteitä lähti ja yleinen toimintakyvyttömyys aiheutti painon putoamisen.

Hommaa siis riittää uudelleen rakentelussa.

Tässä on videoklippiä siitä mikä oli toiminnanvaihe viidennen viikon kohdalla leikkauksesta.

WoundedWarrior- kuvat ja menttaliteetti.

Vamman ei saa antaa lamauttaa. Se ei saa hidastaa. Hitto vieköön, itse olen ainaki tehnyt enemmän uusia asioita ja kokeillut uusia juttuja kuin terveenä. Sitä se ehkä juuri onkin, elämää mukavuusalueen ulkopuolella. Mikäli aina elät elämääsi mukavuusalueella ilman minkään näköistä riskienottamista/epämukavuutta, tapahtuuko silloin asioita ja teetkö silloin asioita täysillä nauttien? Tiedän, että asiat joita olen kokenut ja tehnyt jalka rikki, olisivat oleet paljon nautittavampia terveenä, mutta ainaki olen tehnyt niitä, enkä jäänyt sohvalle rypeämään. Tästä eteenpäin tiedän mitä arvostan ja  mitä haluan saavuttaa ja mitä tehdä. WoundedWarrior-asenne. Eikä vamma ole mitenkään peiteltävä asia. Hitto vieköön omasta mielestäni tämä on toiminut hyvin jopa jäänmurtajana keskusteluissa. En häpeä sitä että loukkaannuin, häpeän sitä millainen olin ennen vammaa. Kunnioitinko terveyttäni, kehoani ja hyvinvointiani tarpeeksi? Teinkö asioita oikein ja huolsinko itseäni tarpeeksi? Ei, en tarpeeksi. Nyt tiedän mikä on tärkeää ja mikä pitäisi muillekkin olla tärkeää. Itselläni on edessä vielä pitkä matka timanttikuntoon, mutta sinne mennään ja sitä retkeä seurataan jatkossakin.

Kondis on tällä hetkellä tämä. Kävimme ystäväni @savih kanssa ottamassa muutamia kuvia jotka kertovat tarinan chronologisesti. Photos by: Samu Vihervaara

Niko-21

Tähän saakka olen kirjoittanut takautuvasti urakastani. Mutta tästä eteenpäin kirjoitan reaaliaikaisesti projektistani.

Asenne Terkuin!
– Niko Lehtonen

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Etenemistä omaan tahtiin. WoundedWarrior.

  1. Mielenkiintoinen blogi. Tuli mieleen, että ootko hiihtänyt koskaan? Vois olla ihan hyvää kuntoutusta jaloille. Jos vaikka juoksuun vertaa niin ei rasita polvea yhtä pahasti ja rasittaa yläkroppaa paremmin sauvominen. Toki siihen saa aikaa kulumaan myös enemmän kun juoksuun mutta ilmeisesti tykkäät treenata paljon? Laita vielä toi bane maski päähän niin kyllä lähtee 😀

    Tykkää

    • Kuulostaa hyvältä idealta! Lumen tullessa voisikin ottaa kokeiluun tuon idean! Kyllä tässä nimenomaan tuo Aerobinen kunto heikkenee, kun ei pääse oikein juoksemaan/muutenkaan rääkkäämään itteään niin että cardiokunto pysyisi tapissaan. Polvi tosiaan ei viel tykkää juoksemisesta joten tuo hiihto oli hyvä idea! Kiitos siitä! Lumia odotellessa! PS: maskin päässä tietenkin 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s