Kyllä minuakin välillä turhauttaa.

Mutta se kuuluu asiaan, mikäli urheileminen on intohimosi. Turhautuminen on salittua.

Pähkäilen kokoajan itseni kanssa kumpi on isompi urakka, se että polveni on fyysisesti rikkoutunut vai se että tämä loi myös henkisiä vammoja?

Olen erittäin yllättynyt ja iloinen siitä miten kuntoutus etenee ja missä vaiheessa olen jo tällä hetkellä. Suorastaan ihmeellisen hyvässä kunnossa siihen nähden mitä kaikkea polvestani meni. Mutta kuitenki kilpailuhenkinen ja urheilullinen luonteeni on myös saanut arpia. Malttamattomuus painaa ja luo tuskaisen tunteen. Kokoajan tekisi mieli mennä normaalisti ja kikkailla. Tekisi mieli urheilla normaalisti ja kokeilla kaikkea uutta, KILPAILLA. Kuntoutuksen edetessä olen huomannut, että vamma korjautuu omaa tahtia, mutta kyllä tässä mieli menee jo hieman edellä. On turhauttavaa kun sanotaan: ”et voi vielä juosta” -en vieläkään.

Se ainoa asia jota mielestäni olen osannut tehdä, johon olen aina panostanut ja johon olen pystynyt purkamaan pahanoloni, on nyt kielletty väliaikaisesti.

Noh kuulostipa dramaattiselta, ei asia ole niin huonosti. Tarkoitan tällä vain sitä, että mahdollisuus ei ole olla toimettomana vaikka olisikin vamma joka estäisi liikkumisen. Sekä sitä, että fyysisten vaurioiden lisäksi henkinenpuoli sai myös kolahduksen. Tiedostan kuitenkin, että henkinen puoli korjaantuu samaa tahtia polven kanssa vaikka halu tehdä asioita onkin suurempi tällä hetkellä kuin kyky. Välillä niitä huonoja hetkiä tulee jolloin ottaa päähän ettei pysty tekemään jotain ja tuntee itsensä ankkuriksi muiden joukossa.

Mielestäni  on normaalia myös se, että kokee henkistä painimista itsensä ja tunteidensa kanssa. Se vain kertoo siitä, että haluat kahta kauheammin kuntoon ja olla paremmassa kunnossa kuin koskaan. Vain vahvat pystyvät tuntemaan asioita.

Itse katselen kokoajan motivaatiovideoita ja haluan palavammin kuntoon. Mutta tässä tulee se malttamisen vaikeus. Haluan kuitenkin kunnioittaa tukiverkostoani hoitomalla tämän kunniallisesti ja huolellisesti kuntoon.

Kauden 2013 muistelua! Tahtoo takaisin!

Video katseltavissa Twitter-linkin kautta. Pahoitteluni, että upottaminen HUDL-palvelusta ei onnistunut.

Malttia ja itsekuria tämä urakka kyllä opettaa. Nyt kahta kauheemmin zemppi päälle! Koska tiedän, että kohta mennään taas lujaa.

-From ashes to glory.
Nixduchamp

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Kyllä minuakin välillä turhauttaa.

  1. Kiva lukea että muitakin ottaa yhtä paljon päähän tämä toipuminen 😀 Kun päässä ei ole mitään vikaa ja se yrittää käskyttää kroppaa tekemään niitä ”normaaleja” asioita, mutta ei vain pysty kun kroppa tarvitsee oman aikansa. Täytyy vain toivoa että kaiken tämän jälkeen on entistä ehjempi 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s