Pidä pää mukana, osa2.

2007 Helsinki Roosters vs Turku Trojans. #35

Jatkumoa osa1:lle… Aivotärähdys kausi 2008.

Aivotärähdyksestä puhuminen.
Itse kun omaan kyseisen pelityylin jossa usein en ole välitännyt tarpeeksi päästäni (onhan mulla kypärä) ja se saattaa löytyä asennosta/paikasta josta sen ei pelitilanteessa pitäisi löytyä. Joten oikeiden tyylien ja tekniikoiden opettaminen,sekä niiden valvominen on tärkeää. Riittävällä vakavuudella suhtautuminen ja asiaan perehtyminen on myös välttämätöntä. Mikäli toimit vastuullisessa asemassa urheilun parissa. ”Kenenkään ei kuulu pelata venäläistärulettia, tulevaisuudellaan”.

Kuinka moni esimerkiksi osaa määritellä aivotärähdyksen? Aivotärähdyksiä ei lasketa vain niiltä kerroilta kun olet menettänyt tajuntasi, mikäli olit niin sanomassa. Joten kaikissa kontaktiurheilulajeissa, tähtien näkeminen, huimauksentunne ja sumuisuus päähän kohdistuneen iskun jälkeen on jokin asteinen vamma/ärsyke aivoille. Näin ollen meille ketkä kontaktilajeja harrastamme on varmasti tullut useita aivotärähdyksiä. Mutta harva meistä sitä tunnistaa tai sitä myöntää.

Taklaushommii. Helsinki Roosters – Tampere Saints.

2008
Kausi 2008  alkukesä A-junioreiden kausi. Vieraspeli Kouvolassa, Kouvolan Indianssia vastaan SM-pronssiottelu.

A-juniorikauden (u-21) vikapeli. Ensimmäinen down: KickOff.
KickOff on aloituspotku jossa tarkoituksena on juosta tuhatta ja sataa vastustajaa päin! Rikkoalinjan blokit ja tehdä taklaus. ”Täysiä päin, poks ja pallo irti vastustajalta”.

Normaali Kickoff.

Normaali Kickoff.

Normaali Kickoff muodostelma ja linjaukset peruspiireittäin.

Kickoff Ristiin.

Kickoff Ristiin.

Tällä kertaa oli ensimmäisessä KickOffissa tarkoitus kokeilla Crossiin menemistä uloimmilla kavereilla. Itse olin vasemmalla puolella uloin kaveri. Eli oma vastuuni oli: Juosta täysiä poikkikentän ja blokata/taklata pallonkantaja sivusuunnasta ulos. Eli toisin sanoen tulla ”pimeästä kulmasta”. Sama vastuu oli toisenpuolen kaverillani. Piti itse vain varoa ettemme törmää toisiimme. Noilla pelivuosilla ja kokemuspisteillä, ei vielä paljon päänsisäiset hälytykellot soineet junnuna: ”muista, että pää pyörii”.

Itse vain muistan kuinka lukittuneesti tujotin pallonkantajaa ja olin valmis tekemaan taklausta, kunnes havahduin ja tajusin kuinka vastustaja ryntää yli korvanreijästä.

Seuraavassa hetkessä olikin palaneenmaku suussa, vinttipimeenä ja fiilis samankaltainen kun Samilla kaukalossa: Perus reaktio oli tilanteen jälkeen: ”lepää loppupeli”. Muisti toimi ja tajunnan taso palaili hyvin takas, eikä pahempaa päänsärkyä jäänyt. Muutama päivä seuraillen ja tarkkaillen, kaikki oli ok. Kamat tuli puettua seuraavana vklp:na päälle seuraavaa matsia varten, jonka jälkeen päänsäryt alkoivat ja aloin itse miettimään, että ”olikohan tämä nyt niin fiksua”. Jonka seurauksen pidin vuoden mittaisen tauon Jenkkifudiksesta, jotta sain keskityttyä kouluun ja palautua hetken tästä tärskystä jonka olin saanut.

Olen usein miettinyt onko kaudella 2008 saamani aivotärähdys+useat muut iskut muuttanut minua. Ainakin olen ruvennut ajattelemaan jatkon kannalta seuraamuksia tarkemmin. Päähän saadut iskut kun eivät voi olla terveyttä edistäviä ja suorituskykyä parantavia asioita.

Mielestäni päähän kohdistuneita iskuja vähätellään todella paljon ja usein mikäli ei ole näkyvää vammaa, kukaan ei ota sinua tosissaan vammasi kanssa. Mutta jos nyrjäytät nilkan, rikot polven, kaikki ovat huolissaan. Useimpien konkareiden reaktio: ”Sillon kun minä pelasin näimme tähtiä kokoajan” joo selvä. Mutta onko se terveydelle hyväksi? Ei. Vaikuttaako se tulevaisuutesi, että hakkaat nuorena harrastuksesi parissa päätä? Maybe, uskoisin. Voitko urheilla turvallisesti, kyllä. Mikäli asia otetaan huomioon ja virheitä aletaan korjaamaan.

Tunnista turvallisuus. Välinpitämättömyys on silkkaa tyhmyyttä.

Tässä on muutamia Documenttejä aiheeseen liittyen jotka olisi hyvä katsoa, ihan vain perspektiivisistä syistä. Etenkin: Head Games.

 

 

-From ashes to glory.
Niko

Viimeisimmät 11-vuotta. Osa1

Mitä olen tehnyt viimeiset 11-vuotta. Tuntuu pitkältä, mutta nyt mietittynä se aika on mennyt liian nopeasti. Niin se aika vain vierii ja jostain se ajanottaminenkin alkaa.

Olen harrastanut koko ikäni erilajeja ja aina urheillut. Pelasin tavallista jalkapalloa 8vuotta, ajoin kartingia ja harrastin kilpauintia. Ylä-aste ikäisenä kiinnostuin treenaamisesta ja kontaktilajeista, kun huomasin olevani vähän liian huithapeli Jalkapalloon ja Kartingiin. Itseäni alkoi ärsyttämään jalkapallossa kontakteista mariseminen ja ainainen varotusten saaminen. En ollut mikään ”tekniikkapeluri”. Sittemmin tein päätöksen ja lopetin Jalkapallon ylä-asteen 8.luokalla se oli vuosi 2005, Syksy.

Meni muutamia kuukausia niin etten harrastanut mitään ja koitin kokoajan pähkäillä, missä lajissa saa käyttää vapaasti kontaktia ja missä on jonkinlainen juoni. ”Laji jossa ei tarvitsisi varoa.”

Silloisia vaihtoehtoja oli kamppailulajit tai Amerikkalainen jalkapallo. Tietämys amerikkalaisesta jalkapallosta pohjautui elokuvien machoiluihin ja lajista en juuri ymmärtänyt mitään, saati sitten tietänyt onko sitä edes suomessa. Ei muuta kuin Google auki naapurin pojan kanssa ja etsimään tietoa netistä.

Nettihaku tuotti tulosta ja naapurin kanssa syksyllä 2005 kokeilemaan Helsinki Roosterssin treeneihin. Ekoja treenejä vedettiin mukana ilman varusteita, mutta sisään itse lajiin pääsi nopeasti ja kamat lähtivätkin heti tilaukseen Ruotsista. Silloin ei vielä Suomesta varusteita saanut ja jenkeistä tilaaminen siihen aikaan tuntui vaikealta operaatiolta. Mutta KYLLÄ! Kipinä oli syttynyt.

Talvi 2005

Seuraava talvi meni treenatessa naapurin kanssa, Maddeniä pelatessa ja odotellessa joukkuetreenien alkamista. Varusteita olimme odottaneet kuin kuuta nousevaa ja kun ne vihdoin saapuivat…Kyllä voin myöntää: 2 Korsolaista nuortapoikaa meni aivan sekaisin. Kaikki oli niin uutta ja hienoa. Talvipakkasella laitettiin kaverin kanssa varuseet niskaan (kypärät ja harttarit) ja lähdettiin tekemään ne päällä lenkkiä lumihankeen,sekä ympäri kylää. Kuinka moni on ollut myös näin sisällä omassa jutussaan? Ei, meitä ei silloin  hävettänyt, ihmiset katsoivat kun tulimme juosten heitä vastaan ja he eivät tienneet itkeä vaiko nauraa, mutta  se ei meitä haitannut, meillä oli mielestämme makee uus juttu ja hyvä meininkin sen suhteen. Talvipakkasella teimme lumihangessa keskenään  taklaus- ja juoksuharjoitteita, koska kiinnostusta ja motivaatiota oli niin paljon, halusimme myös olla keväällä treenien alkaessa muita ”edellä”. Tästä kiitänkin naapuriani, itse malttamattomana persoonana ensimmäistä taklausta ei tarvinnut odottaa kevääseen saakka ja oli hieno huomata joku yhtä hullu kuin itse olin, jonka kanssa toteuttaa tämä kaikki.

Hauskimpia muistoja niiltä ajoilta on kun menimme myös lenkkien jälkeen kamat päällä kaupassa käymään ja ostamaan juotavaa/mitä nyt ostimmekaan. Eikä silloinkaan hävettänyt, sitä vain oli niin sisällä siinä omassa jutussa. En tajua miksi silloinkin piti käydä varusteet päällä kaupassa, mutta tuntui että omajuttu oli löytynyt ja ei väliä muiden mielipiteistä.

15.v. Ensimmäisiä turnauksia D-junnuissa. VM-2006 kesä.

Kevät 2006

Kevät tuli ja kausi alkoi Roosterssin PeeWee-joukkueen mukana (D-junnut, u-15), Terveisiä Coach Pakkaselle ja Lehtiselle. PW-muistot ovat makeita. Kausi pelattiin turnausmutoisesti ja Finaalissa olimmekin aina vastakkain Espoon Devilsin kanssa. Ikävä kyllä hävisimme  joka ikisen Finaalin Espoon Devilssille niukasti. Turnauksesta turnaukseen sama kaava toistui. Junnuissa hauskinta pelaamisessa oli eri pelipaikkojen kokeilu, myöhemmin sitä sitten juurtuu johonkin. Itse löysin usein itseni kantamassa palloa hyökkäyksessä ja puolustuksen puolella taklaamassa.

D-junnut 2006.

Silloin kun hartiasuojat painaa enemmän kuin pelaaja itse.


Ensimmäiseen kesään mahtui turnauksia ja samana kesänä Michael Quarshie oli myös lyönyt itsensä läpi NFL:ssä, Oakland Raiderssin riveissä. Sinä kesänä oli myös järjestetty Michael Quarshie-jefuleiri jossa käytiin läpi perusteita ja vietettiin päivä leireillen ilman varustusta NFL tyyliin. Leirillä vieraili myös NFL-tähtiä, sekä muita vierailevia luennoitsijoita mm, Veikka Gustafsson ja Lennikalle Taipale puhumassa itsensä voittamisesta. Viikonlopun kestänyt leiri oli hieno kokemus sisältöineen.

Kuva vuoden 2007-leiriltä. 16-v.

25674_388015893769_5414987_n

2006 Kesä ja samalla ensimmäinen jenkkifudis kausi D-junnuissa päättyi finaali tappioon Espoon Devilssille. Isompikin mies kaatuu kun vetää sukille.

25674_388015898769_89615_n

Ei näin.

 

Kesän jälkeen syksy jatkui C-juniori kaudella, joka alkoi heti D-juniori kauden perään. Joten voitte ajatella kuinka pitkäksi kaudet venyivät. Keväästä myöhäiseen syksyyn olivat kaudet käynnissä eri ikäryhmissä ja kun sen ikäisenä oli edustuskelpoinen kaikissa: D-,C- ja lippupallomaajoukkue.

Syksy 2006

Eka hyvin mennyt kausi Jenkkifudiksessa ja uudessalajissa, kauden päätteksi sain kutsun yhdessa joukkekaverini kanssa Newcastleen Suomen lippupallomaajoukkeen mukaan EM-kisoihin 2006. Kisat Englanissa oli hieno kokemus hyvällä porukalla ja tuloksena EM 4. Pronssi ottelussa vastasamme oli Espanja.

Suomessa lippupalloa pelaavat, niin miehet kuin naiset, sekä nuoret ja aikuiset.

Lippupallo maajoukkue. Newcastle 2005. EM.4

Lippupallo maajoukkue. Newcastle 2006. EM.4

60649_441796733769_581791_n

Gateshead Stadium – Newcastle, UK

Espanja - Suomi 2006 Lippupallon EM-kisat.

Espanja – Suomi 2006 Lippupallon EM-kisat.

Lippupallo oli näin ollen seuraava askelma ja luontainen kasvureitti varsinaisen Amerikkalaisen Jalkapallo maajoukkerinkiin.

Kisojen jälkeen syksy jatkui vielä C-junnu kauden huipentumalla: Roosters – Devils Finaalilla.

C-juniorit, U-17 2006 syksy.

C-juniorit, U-17 2006 syksy. Hopea joukkue.

Seuraava pääsyni maajoukkueeseen tapahtui 2007, U-19 nuorten maajoukkueeseen Tanskan Ålborgiin 2007 ikään kuin jatkumona kun olin ollut myös mukana lippupallomaajoukkeessa ja sitä kautta minut tiedettiin. Silloin olin mukana hyökkäyksen puolella Running Backinä, kisa sekä maajoukkue kokemus on aina hienoa. Viikon kestäneellä kisareissulla kerkesi nähä ja kokea kaikenlaista, kun pelaajia oli koottu ympäri maata yhteen. Sekä tuli koettua reissaamisen rankkuus, reitti oli: Helsinki-Turku-Tukholma-Malmö- Kööpenhamina-Ålborg, kyseinen matka tehtiin: Bussi/laiva- liikenteenä ja sama takaisin.

Kisojen jälkeen siirryin vakituisesti puolustuksen puolelle palloa. Voisi kai sanoa, että ennen olin nopea ja sen jälkeen aloin vain nauttimaan iskujen antamisesta muille.

 

Tulossa: Osa 2 ja Osa 3, jossa kerron myös tiivistelmänä millaista jenkkifudis on ollut suomessa 11vuoden aikana omin silmin.

 

From ashes to glory.
-Niko