Pidä pää mukana, osa2.

2007 Helsinki Roosters vs Turku Trojans. #35

Jatkumoa osa1:lle… Aivotärähdys kausi 2008.

Aivotärähdyksestä puhuminen.
Itse kun omaan kyseisen pelityylin jossa usein en ole välitännyt tarpeeksi päästäni (onhan mulla kypärä) ja se saattaa löytyä asennosta/paikasta josta sen ei pelitilanteessa pitäisi löytyä. Joten oikeiden tyylien ja tekniikoiden opettaminen,sekä niiden valvominen on tärkeää. Riittävällä vakavuudella suhtautuminen ja asiaan perehtyminen on myös välttämätöntä. Mikäli toimit vastuullisessa asemassa urheilun parissa. ”Kenenkään ei kuulu pelata venäläistärulettia, tulevaisuudellaan”.

Kuinka moni esimerkiksi osaa määritellä aivotärähdyksen? Aivotärähdyksiä ei lasketa vain niiltä kerroilta kun olet menettänyt tajuntasi, mikäli olit niin sanomassa. Joten kaikissa kontaktiurheilulajeissa, tähtien näkeminen, huimauksentunne ja sumuisuus päähän kohdistuneen iskun jälkeen on jokin asteinen vamma/ärsyke aivoille. Näin ollen meille ketkä kontaktilajeja harrastamme on varmasti tullut useita aivotärähdyksiä. Mutta harva meistä sitä tunnistaa tai sitä myöntää.

Taklaushommii. Helsinki Roosters – Tampere Saints.

2008
Kausi 2008  alkukesä A-junioreiden kausi. Vieraspeli Kouvolassa, Kouvolan Indianssia vastaan SM-pronssiottelu.

A-juniorikauden (u-21) vikapeli. Ensimmäinen down: KickOff.
KickOff on aloituspotku jossa tarkoituksena on juosta tuhatta ja sataa vastustajaa päin! Rikkoalinjan blokit ja tehdä taklaus. ”Täysiä päin, poks ja pallo irti vastustajalta”.

Normaali Kickoff.

Normaali Kickoff.

Normaali Kickoff muodostelma ja linjaukset peruspiireittäin.

Kickoff Ristiin.

Kickoff Ristiin.

Tällä kertaa oli ensimmäisessä KickOffissa tarkoitus kokeilla Crossiin menemistä uloimmilla kavereilla. Itse olin vasemmalla puolella uloin kaveri. Eli oma vastuuni oli: Juosta täysiä poikkikentän ja blokata/taklata pallonkantaja sivusuunnasta ulos. Eli toisin sanoen tulla ”pimeästä kulmasta”. Sama vastuu oli toisenpuolen kaverillani. Piti itse vain varoa ettemme törmää toisiimme. Noilla pelivuosilla ja kokemuspisteillä, ei vielä paljon päänsisäiset hälytykellot soineet junnuna: ”muista, että pää pyörii”.

Itse vain muistan kuinka lukittuneesti tujotin pallonkantajaa ja olin valmis tekemaan taklausta, kunnes havahduin ja tajusin kuinka vastustaja ryntää yli korvanreijästä.

Seuraavassa hetkessä olikin palaneenmaku suussa, vinttipimeenä ja fiilis samankaltainen kun Samilla kaukalossa: Perus reaktio oli tilanteen jälkeen: ”lepää loppupeli”. Muisti toimi ja tajunnan taso palaili hyvin takas, eikä pahempaa päänsärkyä jäänyt. Muutama päivä seuraillen ja tarkkaillen, kaikki oli ok. Kamat tuli puettua seuraavana vklp:na päälle seuraavaa matsia varten, jonka jälkeen päänsäryt alkoivat ja aloin itse miettimään, että ”olikohan tämä nyt niin fiksua”. Jonka seurauksen pidin vuoden mittaisen tauon Jenkkifudiksesta, jotta sain keskityttyä kouluun ja palautua hetken tästä tärskystä jonka olin saanut.

Olen usein miettinyt onko kaudella 2008 saamani aivotärähdys+useat muut iskut muuttanut minua. Ainakin olen ruvennut ajattelemaan jatkon kannalta seuraamuksia tarkemmin. Päähän saadut iskut kun eivät voi olla terveyttä edistäviä ja suorituskykyä parantavia asioita.

Mielestäni päähän kohdistuneita iskuja vähätellään todella paljon ja usein mikäli ei ole näkyvää vammaa, kukaan ei ota sinua tosissaan vammasi kanssa. Mutta jos nyrjäytät nilkan, rikot polven, kaikki ovat huolissaan. Useimpien konkareiden reaktio: ”Sillon kun minä pelasin näimme tähtiä kokoajan” joo selvä. Mutta onko se terveydelle hyväksi? Ei. Vaikuttaako se tulevaisuutesi, että hakkaat nuorena harrastuksesi parissa päätä? Maybe, uskoisin. Voitko urheilla turvallisesti, kyllä. Mikäli asia otetaan huomioon ja virheitä aletaan korjaamaan.

Tunnista turvallisuus. Välinpitämättömyys on silkkaa tyhmyyttä.

Tässä on muutamia Documenttejä aiheeseen liittyen jotka olisi hyvä katsoa, ihan vain perspektiivisistä syistä. Etenkin: Head Games.

 

 

-From ashes to glory.
Niko

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Pidä pää mukana, osa2.

  1. Aika mielenkiintoinen aihe. Oon jutellu mun nyrkkeilyvalmentajan kanssa melko paljon samasta aiheesta ja hän on minulle opettanut, että jokainen tyrmäys on aivotärähdys ja jokainen aivotärähdys hidastaa sun reaktionopeutta ja koko toimintaa.

    Se saa aina miettimään kuinka monta koppia haluaa omaan päähänsä ottaa, varsinkin kun aina haaveilee semmoisesta ilmiömäisesta Anderson Silvasta joka vaan väistelee lyöntejä ja potkuja.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s