Lomalta paluu.

Sporttipari polkee Kartingii. Kumit rullal ja enkat paukkuu.

Sporttipari polkee Kartingii. Kumit rullal ja enkat paukkuu.

Lomalta palaaminen. Tuntuu siltä, että mikäli nauttii täysillä lomasta ja rentoutuu kunnolla niin hoidettavat asiat patoutuvat. Siksi lomalta paluu onkin pitänyt kiireisenä.

Viime keskiviikkona alkoi syysloma ja kesti sunnuntaihin saakka.

Keskiviikko olikin ihan vain rentoutumista. Ohjelma oli: Kartingii, Sushii ja Flamingo Spa!

Sushi ja Flamingo Spa toimii aina. Mutta Karting oli positiivinen yllätys pitkän tauon jälkeen. Junnuna tuli harrastettua kartingia ja ajettua omalla autolla, joten siitä se lahjaideakin lähti kun olin tästä vinkannut. Nyt polvi sellaisessa kunnossa, että kestää pienet kolhutkin ja saatin aikataulu mahdollistettua, jotta päästiin ajamaan käpylään Kartin’ Clubille.

Lahjakortti jonka käytimme oli GreatDaysin kautta. En pysty suosittelemaan, Hinta 30€ ja 10 min ajoaikaa, kun taas paikanpäältä 20€ ja 10min ajoaikaa. Joten menkää suoraan paikan päälle mikäli haluatte järkihinnan, yritys veloittaa muuten välistä. -Lahjakortti kun lahjakortti, hienon kokemuksen sillä sai aikaiseksi josta yhdessä nautimme.

Vauhtia riitti ja kova skaba saatiin aikaiseksi. Oli hienoa huomata miten molemmilta löytyi kaasujalasta ruutia. Kaksi kilpailuhenkistä kun laitetaan koneiston kyytiin voitte vain arvella millainen ralli siitä syntyy. Kesäksi nää räyhät lähtee kyllä ulkoradoille ajamaan omatkisat ja Raketti-sarjan autoa pienempää ei voi ottaa, joko raketti tai 125cc. Saa haastaa!

Loppuviikko meni ihan rauhassa treenaillessa ja positiivisena yllätyksen ilmeni oman jalan kunto jalkasessiossa.

Mitä omaan treeniohjelmaan tulee tällä hetkellä.

Olen jakanut ohjelmani niin, että teen lihasryhmän / Päivä. Tällä hetkellä 6-jakoinen. Kuudespäivä on aktiiviinen kuntoutuspäivä.

Karkea esimerkki jaosta. Päiviä vaihtelen. Joka toinen viikko selkä 2x viikko ja joka toinen jalat 2x viikko.

-Rinta/vatsa
-Selkä/vatsa
-Jalat
-Kädet/vatsa
-Olkapäät/vatsa
-Jalat/kuntoutus/Cardio

Tällä hetkellä toistomäärät ja sarjat ovat olleet pitkiä 3-5x 11-13 vaihdelle, liikkeestä riippuen. Viljelen usein erijaksoja ohjelmaani ja tällä kertaa kokeilussa pidempää sarjaa/toistoa.

Käsipäivä erikoistekniikoilla.

Tiistaina oli vuorossa paremman puoliskoni kanssa käsipäivä erikoistekniikoilla.

Hauis

10568946_101527968032987

10477892_10152796803443770_970103148382185982_n 5 x 11-13, Pumppailuu.

10440633_10152796803798770_4105825161546102411_n

10653377_10152796803618770_5767298295517788495_n 4 x 11-13.

– Superina tavallinen hauiskääntö penkissä istuen. 4 x 11-13.

10702078_10152796804123770_3437186451524798112_n

Tuli tälläistä kehiteltyä hauikselle (liike: https://www.youtube.com/user/swoldiernation) 4 x 11-13, 1x kova 8 loppuun.

Ojentajat

– Ojentaja Dipit laitteessa 5 x 11-13, jokatoinen kerta selkä menosuuntaanpäin, joka toinen toisto normaalisti.

522051_10152796832068770_1174789292978922109_n

Kapeekahva ojentajat ylätaljassa. 4 x 11-13.

2x Ranskalainenpunnerrus + giljotiini. 2x Giljotiini + Ranskalainenpunnerrus. (4×16). #fressiuusialku#fressiolo

Kuntoutus sujuu ja jatkuu tästä edes Fressissä, joka tarjoaa monipuolisesti hyvät puitteet polven kuntouttamiselle.

Ensi viikolla sekotetaan taas hieman pakkaa ja alkaa voimaohjelma ainakin yläkropalle ja katsotaan myös mitä jaloille saadaan aikaiseksi. Leikattua jalkaa kun pitää vielä aktivoida kunnolla mukaan toimintaan.

-From ashes to glory.
Niko

Aktiivinen loma alkaa.

Ye Sirr!

Huomenna se syysloma alkaa ja kestää about viikon verran. Helpottaa  kyllä ja pääsee tekee asioita josta oikeasti nauttii, eikä tarvitse makaa otsa ruvella hihnalla.

Muillakin varmasti viikko 43 syysloma vko? vaiko?kö?

Paljon on ohjelmaa tälle viikolle ja paljon makeit juttui tiedos.

Tänään fysioterapia taitoliikuntakeskuksessa KemedSportin kanssa. Keskiviikkona on luvassa aktiviteettipäivä rakkaan perheen kanssa. Torstaina InBody-mittaus, hauska nähä mistä äijä koostuu, mitä karsitaan ja mitä lisätään, loppuviikko rauhassa treenatessa Booyah!

Sportsetter – sulle tutuks syyslomal.

Kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa. Lataa sovellus ja käytä aktivointi koodi: Lehtonen.

Kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa. Lataa sovellus ja käytä aktivointi koodi: Lehtonen.

SportSetter, onko jo tuttu? Tee siitä tuttu. Eli laitoin jakoon yllä olevan kuvan aktivointikoodilla. Homman nimi on tää: Kaikki Iphonen omistajat uudellamaalla tai uudellemaalle tulevat, ladatkaa SportSetter-sovellus Iphoneen ja aktivoikaa koodilla: Lehtonen, saatte kokeilupassin mieleiseenne hyvinvointiaktivitteettiin jonka sovelluskartasta löydätte. Vaihtoehtoja on yli 300 erillaista. Sähkömotocrossista aina allas spinningiin Flamingossa. Eli sovellus lataukseen, tunnukset kehiin ja lähdette kaverin kanssa tutustumaan aktiviteettiin. Onko salikortista aika loppu? tai oot tulossa työ/syysloma-matkalle uudellemaalle? Hyvä sauma päästä kokeilemaan.

Kerro tästä myös ystävillesi ja käske heitä laittamaan viestiä eteenpäin. Porukka kasaan ja pitämään hauskaa.

Sovelluksen lataus on ilmaista ja tunnuksina voit käyttää Facebook tunnustasi.

Tutustu myös Sportsetter.com

-From ashes to glory.
Niko

Polvi ja Keskikonsoli vklp.

Hoy!

Alussa kirjoittelinkin kiivaaseen tahtiin mistä on kyse, mitä on käynyt, vammasta, hoidosta ja kuntoutuksen aloittelusta. Tämän jälkeen sivu sai myös pienen kasvojenkohotuksen kun sivu sai uuden osoitteen: nixduchamp.com

Aloitan asioiden availua, kuntoutuksen sisältöä, treenailua ja ajatuksia yleisestikkin.

Tällä hetkellä tilanne on se, että leikkauksesta on noin 3 1/2kk, jonka aikana olen pystynyt treenailemaan ylläpitävästi ja yläkroppa painotteisesti. Jalat olen pitänyt mukana, mutta kuntouttavasti. Nyt vihdoin tilanne on se, että jalat ovat mahdutettu mukaan viikkorytmiin ja niitä jyllätään nyt 2x viikkoon. Liikkeillä ollaan ja vauhti alkaa kasvamaan. Jalasta on pahimmat liikerajoitteet ja kivut hävinneet sitten aloitus aikojen, joten kuntoutus ja arki alkaa saamaan enemmän sisältöä. Näin 3 1/2kk kohdalla polvi on suhteellisen mukavassa kunnossa ja homma edistynyt hienosti ilman suurempia takapakkeja.

Tuntuu  kuitenkin, että eletään kuntouttamisen tylsintä vaihetta. Eteneminen on yhtä ”jurruuttamista”. Tilanne on sen verran tasainen, että kiputiloja ei ole, mutta mitään suurempaakaan rehkimistä ei voi toteuttaa.

Tällä hetkellä keskityn lihasmassan takaisin saamisen lisäksi: polven suoraksi saamiseen, tätä toteutetaan kumppanin avustuksella polvea painellen kiinni lattiaan tai toinen mitä teen: Vedän lenkkarin leikattuun jalkaan ja painan kahvakuulan (12kg) polven päälle, näin pystyn saamaan kontrolloitua yliojennusta polvelle jotta se suortuisi. Teen näitä pitkinä pitoina, joka hieman jumittaa polvea (muista pumppaila), sekä pumppaavina pitoina. Näin saan tehostettua ja jumpattua suoruutta, joka ei ole vielä tullut. Kuitenkin kyykkääminen ja syväkyykyn tekeminen onnistuu.

Onneksi sisältöä ovat tuoneet jalkapäivät joita olen saanut sisällettyä viikko-ohjelmaani.

Viikonloppu ja meningit

Lauantai ja keskikonsolitreeni selälle ja korsetin kiristämistä.

Ylätalja leveeote 5×11 nouseva(+-10kg) + 5×11 laskeva(+-10kg).

Dynaaminen vipuvarsisoutu vuorokäsin (negaosuus 5-8sek.) 4×13.

Dynaaminen ylätalja kapeeote (negaosuus 5-8sek.) 5×11

Dynaaminen serratus pullover alataljassa maaten  (negaosuus 5-8sek.) 5×11.

epäkkäät smith 4×16 (120kg).

dynaamiset vatsat 4×15

aktiivi lepo lankku- + lankku-kyljet. 30sek. per pito.

punnerrusasennossa jalat pallolla, puolipallolla tai boxilla, 2x kierrosta per suunta. 4xkierrosta =sarja. 4 sarjaa.

 

Pyrin seuraavaksi kuvaamaan jalkapäivääni, josta näkisi miten pystyn jalalla treenaamaan tässä vaiheessa. Sekä muita uusia juttuja tulossa…

 

-From ashes to glory.
Niko

 

Kyllä minuakin välillä turhauttaa.

Mutta se kuuluu asiaan, mikäli urheileminen on intohimosi. Turhautuminen on salittua.

Pähkäilen kokoajan itseni kanssa kumpi on isompi urakka, se että polveni on fyysisesti rikkoutunut vai se että tämä loi myös henkisiä vammoja?

Olen erittäin yllättynyt ja iloinen siitä miten kuntoutus etenee ja missä vaiheessa olen jo tällä hetkellä. Suorastaan ihmeellisen hyvässä kunnossa siihen nähden mitä kaikkea polvestani meni. Mutta kuitenki kilpailuhenkinen ja urheilullinen luonteeni on myös saanut arpia. Malttamattomuus painaa ja luo tuskaisen tunteen. Kokoajan tekisi mieli mennä normaalisti ja kikkailla. Tekisi mieli urheilla normaalisti ja kokeilla kaikkea uutta, KILPAILLA. Kuntoutuksen edetessä olen huomannut, että vamma korjautuu omaa tahtia, mutta kyllä tässä mieli menee jo hieman edellä. On turhauttavaa kun sanotaan: ”et voi vielä juosta” -en vieläkään.

Se ainoa asia jota mielestäni olen osannut tehdä, johon olen aina panostanut ja johon olen pystynyt purkamaan pahanoloni, on nyt kielletty väliaikaisesti.

Noh kuulostipa dramaattiselta, ei asia ole niin huonosti. Tarkoitan tällä vain sitä, että mahdollisuus ei ole olla toimettomana vaikka olisikin vamma joka estäisi liikkumisen. Sekä sitä, että fyysisten vaurioiden lisäksi henkinenpuoli sai myös kolahduksen. Tiedostan kuitenkin, että henkinen puoli korjaantuu samaa tahtia polven kanssa vaikka halu tehdä asioita onkin suurempi tällä hetkellä kuin kyky. Välillä niitä huonoja hetkiä tulee jolloin ottaa päähän ettei pysty tekemään jotain ja tuntee itsensä ankkuriksi muiden joukossa.

Mielestäni  on normaalia myös se, että kokee henkistä painimista itsensä ja tunteidensa kanssa. Se vain kertoo siitä, että haluat kahta kauheammin kuntoon ja olla paremmassa kunnossa kuin koskaan. Vain vahvat pystyvät tuntemaan asioita.

Itse katselen kokoajan motivaatiovideoita ja haluan palavammin kuntoon. Mutta tässä tulee se malttamisen vaikeus. Haluan kuitenkin kunnioittaa tukiverkostoani hoitomalla tämän kunniallisesti ja huolellisesti kuntoon.

Kauden 2013 muistelua! Tahtoo takaisin!

Video katseltavissa Twitter-linkin kautta. Pahoitteluni, että upottaminen HUDL-palvelusta ei onnistunut.

Malttia ja itsekuria tämä urakka kyllä opettaa. Nyt kahta kauheemmin zemppi päälle! Koska tiedän, että kohta mennään taas lujaa.

-From ashes to glory.
Nixduchamp

3Kk Leikkauksesta.

Taitoliikuntakeskus. Tänään täällä huomenna jossain muualla.

Taitoliikuntakeskus. Tänään täällä huomenna jossain muualla.

Hei!

Nyt on kulunut noin 3kk leikkauksesta. Missä tällä hetkellä mennään? Jos kiteyttäisin tämän hetkisen tilanteen näin: alussa oli leikkaus ja sen tuomat kivut/ongelmat, sen jälkeen alkoi kuntoutus ja jalan jumppaaminen, joka toi lisää uusia kiputiloja. Nyt kuntoutusta jo about 3kk tehneenä tuntuu, että pahimman kipuaallon ja jäykkyyden yli on päästy. Jalka ei kuitenkaan vielä aivan mene suoraksi ilman runnomista, mutta koukkuun polven saa todella hyvin, syväkyykkykin siis onnistuu.

Parin viime viikon aikan olen saanut sisällytettyä jalkatreenit viikottaiseen ohjelmaani, toki vielä ei paljon malmia kolistella vaan haetaan tuntumaa ja totuttelen jalkaan. Nyt kun pahimmat alku kankeudet ja kivut ovat poissa, niin uudeksi ongelmaksi on muodostunut jalkaan uudelleen luottaminen. Päivittäinen kävely, jalan liikkeet, kyykyt ja treenaukset. Kuinka opin luottamaan jalkaan?

Vamma on luonut aivoihin tilan, jossa alitajuntaisesti varon leikattua jalkaani. En tietenkään enään niin pahasti kuin kolme kuukautta sitten, mutta joitain pieniä asioita tulee sillon tällöin ja niistäkin on opeteltava eroon, koska syynä varomiselle ei ole enään kipu, vaan luottamuksen puute.

Hierontaa

Tällä viikolla ohjelmassa on ollut kevyempi viikko salitreenien osalta. Treenit eivät vähenny, mutta intensiteettiä olen keventänyt. Tällä viikolla oli myös oiken kunnollinen itsensä huoltamisviikko luvassa.

Minulle oli tiistaiksi järjestetty jalkahieronta Helsingin Hieronta-Akatemiasta, suurkiitos järjestäjälle ja Helsingin Hieronta-Akatemialle siitä! Odotinkin innolla miten tämä vaikuttaisi leikattuun jalkaani. Kokemus oli itselleni silmät avaava. Päivän aikana ja kahden viikon tauko fysioterapiasta, olin huomannut että polvi oli jäykistynyt tänä aikana jumppailuista huolimatta. Luvassa oli 75min hieronta jossa käyttiin läpi molemmat jalat. Kaveri, joka jalkani hieroi otti hienosti huomioon vammani ja kyseli, että kaikki on ok. Käskinkin häntä kertomaan samalla havaintoja jalastani samlla kun hän hieroo. Hieronnan yhteydessä havaittua: ”leikattu jalka on menettänyt selvästi lihasmassaa ja lihakset surkastuneet verrattuna terveeseen jalkaan. Jalkojen ulkosivut todella kireät jotka aihettavat jalkaterän väärää asentoa, kammeten niitä ulospäin joka jo itsessään altistaa polvivammoille.” Tätä kaikkea kuunnellessa tämän 3kk aikana, olen oppinut kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin. Terveys on tärkeintä, se muodostuu pienistä asioista joita ei välttämättä edes tule mieleen. Toisaalta, me elämme 24/7 omassa kropassamme joten ei ihme, että jotain voi siis jäädä huomaamatta. Siksi tämänlaiset hoidot ja tutkimukset olisivat hyvä jättää ammattilaiselle ja käydä niissä. He löytävät poikkeavat kohdat ja kertovat niistä.

Hieronnan jälkeen  fiilis oli mahtava! Jalat tuntuivat todella raikkailta ja hieronta auttoi myös leikatun polven tukkoisuuteen, jalkani suoristui helpommin ja liikkuvuus parani. Mielestäni hieronta kannattaa vaikka olisi joku paikka leikattu ja mietityttäisi, että tekeekö kipeetä ja voiko mennä. Itse koin kaiken tämän hyvin positiivisesti.

KemedSport ja Taitoliikuntaa.

Kemed Sport - Kuntoutus ja Suorituskyky.

Kemed Sport – Kuntoutus ja Suorituskyky. www.kemed.fi

 

Tätä kirjoituistani kirjoittaessa on Torstai 09.10.2014 ja voin kertoa, että WAU minkä fiiliksen tämänpäiväinen Fysioterapia sai aikaiseksi.

Noin 2 viikkoa oli taukoa ohjatuista Fysiokäynneistä ja kotijumpalla huomasi, että polvi alkoikin jäykistyä. Onneksi torstainen 09.10.2014 fysiokäynti muutti kaiken, fiiliksen ja treenin kulun.

Jo aikaisemmin mainitsinkin, että minun kuntoutuksestani vastaa KemedSportin Jarno Keskinen, joka on tehnyt loistavaa työtä.
Olimme siis kuntouttamassa minua Taitoliikuntakeskuksessa. Ei kovin moneen kuntoutukseen kuullu tälläinen tietääkseni. Harmikseni minulla ei ollut kameraa mukana, jotta oisin voinut ottaa videokuvaa kuntoutuksesta, mutta pyrin taltioimaan seuraavan käynnin jotta tulisi parempi kuva siitä mitä tällä polvella jo tehdään.

Taitoliikuntakeskuksessa on huikeat puittee kuntoutukselle ja yleisesti ottaen treenaamiselle. Keskuksen ”tatami” jolla treenasimme paljain jaloin oli pehmeä ja joustava, joka oli hyvin anteeksi antava polvelle.

Ohjelmaan sisältyi tälläkertaa: lämmittelyt, kävelyn zekkaus, kevyttä hölkkää tatamilla, jalan koordinaatio harjoitteet, koko vartalon aktivointi ja koordinaatio harjoitteet, keskivartalon voimantuotto ja aktivointi, kuperkeikat (katsottiin kuinka nousen sieltä ylös), Sekä loppuun kevennyksenä telinevoimistelua.

Olin aivan intoa täynnä päästessäni tälläiseen paikkaan treenaamaan ja vihdoinkin tekemään asioita, hölkkääminen ja muutenki laajemmin tekeminen ja liikkuminen tuntuivat niin hienolta. Tästä jäi vain hyvä maku suuhun Kiitos! Ensi viikolla jatkuu ja pyrin silloin kuvaamaan toimintaa.

Tältä näytti tämä viikko ja viikonloppuna Lahteen, Nordic Fitness Expoon! Mut löytää Sports Nutritionin ständiltä myös.

-From ashes to glory.

-From ashes to glory.

 

Selkäsulkeiset ja tavallista treeniä.

 

Hoy!

Aika vain lipuu ja tajuan syksyn olevan jo pitkällä. Ulos kun katselee maisema näyttäytyy kokonaan keltaisena. Se oli sellanen kesä se 2014, polviremppa kesä.

Mutta väliin aivan jotain muuta!

Välistä on hyvä ajatella muutakin kuin polviurakkaa ja viikolle mahtuu tavallisia treenejäkin hyvin! Miltä viikko ohjelmani näyttää treenien osalta? Läpivientini on kuta kuinkin tämänlainen:

MA: Rinta/Vatsa
TI: Jalat/Vesijuoksu
KE: Selkä/Vatsa
TO: Kädet
PE:Olkapäät/Vatsa
LA:Jalat+ (ylärinta, selkä), perus palauttelu ja putkirullailu.
SU: Lepo

Suurinpiirtein näin olen pystynyt tekemään vammasta huolimatta. Jalkapäivät tietysti ovat hieman keveyempiä, polven kuntoa kuunnellen. Tällä hetkellä painotan omassa treenaamisessani ja kuntouttamisessani Dynaamisuuteen.

Teen jokaisen liikkeen, jokaisen toiston huolella ja Dynaamisesti rasittaen. Mitään painovoima helpotuksia en salli. Oli kyse jalan kuntouttamisesta tai normaalista saliharjoitteesta. Siinä vaiheessa on pienennettävä pakkaa ja kuormaa kun tuntuu, ettei liike ole tarpeeksi dynaamista enään. Eli negatiivi osuus, kestää vähintään 5sekunttia, olematta siltikään negatiivinen treeni. Omat negatiivi-sarjat ovat silloin taas 8-10sek.

Launtain Selkäsulkeiset 

Sovittiin tuossa tiimikaveri Pekan kanssa, että käydään tekemässä yhteistreeni ja päästiinkin vetämään yhdessä selkäsulkeiset. Saatiin kuvattua samalla pienimuotoinen kooste. Kiuas koordinaattorina toimi Pekka ja kyllä me selälle löylyä heitettiin. Meni perille ja minä kiitän!

Tässä hieman videota:

fjs

Ens viikolla jalkahierontaan ja Fysioterapiaan. Katsotaan millainen vaikutus ja missä vaiheessa tällä hetkellä mennään.

Etenemistä omaan tahtiin. WoundedWarrior.

Tervehdys!

Viimeksi käsittelinkin hieman omia menttaalipuolen asioita, sekä kuntoutuksen aloittelua.

Jokainen on yksilö.

Jokainen tapaus on yksilöllinen ja jokaisen kuntoutusprosessi on yksilöllinen vammasta ja lähtökohdista riippuen. Virallinen ja toimiva kuntoutusohjelma tulee Ammattilaiselta. Ohjeistus ja neuvot ovat kuitenkin paloja, joita on osattava yhdistellä omaa suodatinta ja myös omaa kroppaa lukien. Tällä tavalla saat luotua itsellesi optimaalisen tavan tulla kuntoon. Ohjattua ohjelmaa pitää olla jotta saat tietotaitoa ja ymmärrystä siitä, mitä käyt läpi vammasi kanssa. Siksi konsultointi ammattilaisen kanssa on tärkeää, niin fyysisen kuntoutumisen kuin henkisenkin kuntoumisen vuoksi.

Tässäkin asiassa hyvä itsensä tunteminen ja sujut itsensä kanssa olessa auttaa suuresti.

Sairaalasta kotiuduttua sain kouraani kuntoutuslippusen jossa oli merkattu pääpiirteittäin kuntoutumisen eteneminen ajallisesti.

”Leikkauksen jälkeen asetetut aikataulut: 4 viikkoa kävelet kepeillä, 2 viikkoa kävelet yhdellä kepillä, jonka jälkeen opetellaan kävelemään ilman keppejä. 2 ekaa viikkoa ilman keppejä pidettävä ortoosia polvessa tukemassa sivusidettä.” Muistan  ajatelleeni näitä ”haamurajoja” pääni sisällä paljon ja koin suurta tarvetta saavuttaa ne, ehkä jopa etuajassa.

Oma kärsivällisyys on ollut kovalla koetuksella vamman takia ja malttia onkin jouduttu kehittämään. Huonoja hetkiä kun mahtuu matkalle mukaan.

Suurin taakka leikkauksen jälkeisessä ajassa olivat kepit! Ne hidastivat kaikkea ja koettelivat hermojani. Siksi koitinkin tehdä paljon työtä jalan eteen, että voisin keventää taakkaani ja jättää kepit jo aikaisemmin pois. Näin ollen kotiaskareet ja yleinen arki alkaisi sujua paremmin. Noin neljännen viikon kohdalla jätin molemmat kepit pois, jotta voisin alkaa liikkua mahdollisimman normaalisti ja saisin aktivoitua jalkaa. Toinen asia, joka on syönyt suuresti itseäni: Vammaa ennen terve 84kg mies, kutistui leikkauksen jälkeen muutamassa viikossa 74kiloiseksi. Suoraan sanottuna jalka kuihtui olemattomiin vamman vuoksi, sitä ei pystynyt treenaamaan ennen leikkausta vamman satuttua, eikä leikkauksen jälkeenkään ole ollut asiaa koville raudoillelle. Myös nesteitä lähti ja yleinen toimintakyvyttömyys aiheutti painon putoamisen.

Hommaa siis riittää uudelleen rakentelussa.

Tässä on videoklippiä siitä mikä oli toiminnanvaihe viidennen viikon kohdalla leikkauksesta.

WoundedWarrior- kuvat ja menttaliteetti.

Vamman ei saa antaa lamauttaa. Se ei saa hidastaa. Hitto vieköön, itse olen ainaki tehnyt enemmän uusia asioita ja kokeillut uusia juttuja kuin terveenä. Sitä se ehkä juuri onkin, elämää mukavuusalueen ulkopuolella. Mikäli aina elät elämääsi mukavuusalueella ilman minkään näköistä riskienottamista/epämukavuutta, tapahtuuko silloin asioita ja teetkö silloin asioita täysillä nauttien? Tiedän, että asiat joita olen kokenut ja tehnyt jalka rikki, olisivat oleet paljon nautittavampia terveenä, mutta ainaki olen tehnyt niitä, enkä jäänyt sohvalle rypeämään. Tästä eteenpäin tiedän mitä arvostan ja  mitä haluan saavuttaa ja mitä tehdä. WoundedWarrior-asenne. Eikä vamma ole mitenkään peiteltävä asia. Hitto vieköön omasta mielestäni tämä on toiminut hyvin jopa jäänmurtajana keskusteluissa. En häpeä sitä että loukkaannuin, häpeän sitä millainen olin ennen vammaa. Kunnioitinko terveyttäni, kehoani ja hyvinvointiani tarpeeksi? Teinkö asioita oikein ja huolsinko itseäni tarpeeksi? Ei, en tarpeeksi. Nyt tiedän mikä on tärkeää ja mikä pitäisi muillekkin olla tärkeää. Itselläni on edessä vielä pitkä matka timanttikuntoon, mutta sinne mennään ja sitä retkeä seurataan jatkossakin.

Kondis on tällä hetkellä tämä. Kävimme ystäväni @savih kanssa ottamassa muutamia kuvia jotka kertovat tarinan chronologisesti. Photos by: Samu Vihervaara

Niko-21

Tähän saakka olen kirjoittanut takautuvasti urakastani. Mutta tästä eteenpäin kirjoitan reaaliaikaisesti projektistani.

Asenne Terkuin!
– Niko Lehtonen

Omien rajojen koettelua ja todistelua.

Hei ny!

Viimekirjoituksessa kävin hieman läpi kuntoutuksen aloittamista. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus hieman kertoa sietämättömästä  odottelusta ja kärsivällisyyden kasvattamisesta. Sekä kuinka henkistä vammaa hoidetaan.

Itse olen sen verran sähköinen ja eloinenluonne, että tämä vamma on kyllä ollut myös kova kolahdus korvienväliin. Ehkä jopa kovempi kuin mitä itse polveen tapahtunut. Sitä kun on tottunut liikkumaan kokoajan ja on ollut vapaus urheilla, sekä tehdä asioita. Nyt tämä kaikki on otettu pois, tai no vähemmän dramaattisesti sanottuna siitä on tehty hankalampaa ja rajoitteisempaa. Urheilija kun on tottunut todistelemaan pystyvänsä kaikkeen loukkaantumisesta huolimatta.

Tässä vaiheessa tulee ehkä myöskin yksi kuntoutuksen vaikempia vaiheita. -”Olet tottunut liikkumaan ja tekemään vapaasti asioita ja yhtäkkiä huomaatkin ettei kroppa toimi enään samalla tavalla ja lupaakaan ei anneta rehkimiselle, jotta tulisit kuntoon”. Olen kysynyt itseltäni monta kertaa: ”miksi en voisi tehdä tätä”, ”mitäs jos olen poikkeus ja se ei vaikuttaisikaan minuun”, ”olen lääketieteellinen ihme ja parannun nopeammin”, blaa blaa. Kai tämä kaikki on jonkinlaista uskottelua itselleen kun samalla oikeasti tiedostaa olevansa epäkunnossa tilapäisesti, mutta silti haluaa hakea rajojaan. Kyllä tämän asian suhtee varsinkin kumppanini on joutunut minua toppuuttelemaan.

Sohvan nurkkaan ja itsesääliin jääminen ei tullut itselläni mieleenkään, 2 päivää leikkauksesta ja olin harjoittelemassa kävelyä, toki keppien avustuksella, 5 päivää leikkauksesta ja minun oli jo päästävä salille treenaamaan tai tulisin hullukis jos en saa tehdä mitään. Jatkuvaa todistelua itselleen, mutta juuri tämä kaikki on ajanut minua kuntoutuksessani eteenpäin muun tukiverkoston lisäksi. Kokoajan on oltava tekemässä asioita ja pystyttävä parempaan. Vamman ei saa antaa lamauttaa. Liikkeille uudelleen lähteminen ja liikkeillä pysyminen on mielestäni aivan parempaan kuntoon. Se on myös edesauttanut minua kuntoutuksessani.

Vesi”juoksua”

Fysioterapeuttini suosituksella aloitin myös vesijuoksemaan. Pääsin kokeilemaan vesijuoksua ensimmäisen kerran 2viikkoa leikkauksesta, kun haavat olivat kunnolla umpeutuneet. Vesi elementtinä oli itselleni mieluisa juuri sen takia, että kuormitusta ei tullut liikaa ja kuitenkin sain tehtyä niin että se aktivoi jalkaa. Muutamilla helteillä kerkesin myös ihan vesijuoksemaan ulkoilmassa mistä tuli mahtava fiilis. Vedessä sai hyvin haettua liikettä jalalle, sekä pystyin hyvin simuloimaan askellusta. Kipeeltähän se polvi vedessäkin tuntuu kun on niin paljon ronkittu, mutta raikasvesi, hyvä seura, helteet ja ympäristö, joka ei ole laitosmainen tuovat oman positiivisen lisänsä kuntoutukseen.

Tuli tehtyä auringonottoreissu joten olihan se hyväksikäytettävä myöskin kuntoutus mielessä. Liivejä ei tullut mukaan/kellukkeita, joten laiturin reunasta kiinni ja hakemaan polkevaa pyöräilyliikettä vedessä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin kunnolla työstämään itse jalkaani ja hakemaan pyöräilyliiketta. Tässä pieni videopätkä miltä jalan kuntoutus järvessa tehtynä näyttää.

Malttamaton ikiliikkuja ei pysy paikoillaan.

Keppien kanssa eläminen alkoi rasittamaan ja ne tuntuivat vain olevan tiellä. Onneksi kun leikkauksesta oli kulunut 2viikkoa, homma alkoi edistyä. Jalkaan sain kokoajan enemmän ja enemmän liikettä, sekä sinnikkäästi jumpaten ja harjoitteita tekemällä mahdollistin itselleni seuraavan vaiheen.

Viikolla 3 jätin toisen kepeistä pois ja jo sekin helpotti huomattavasti taakkaani. Pääsin myös Fysioterapiassa ensimmäisen kerran kokeilemaan kuntopyörää. Ensiksi sain huolella lämmitellä polveani jotta jalanliikkuvuus löytyisi ja jotta voisin polkaista kokonaisen kierroksen kuntopyörällä. Ei ihan niin helppoa kuin luulisi.

Satula korkealla ja mies kyytiin. Tässä vaiheessa aivot taistelivat vastaan ”koukistus ja ojennus tulee sattumaan”, lähdin varovaisesti polkemaan ja kyllä, tiukkaahan tämä teki, että meneekö kokonainen kierros. Pienellä varomisella ja irvistämisellä kokonainen polkaisukierros löytyi sieltä ja tästä olin erittäin innoissani. Jalka kuitenkin tuntui koko harjoitteen ajan jäykältä ja jouduinkin hieman keventämään leikatun jalanpuoleiselta kankulta painoa, jotta saan kierroksen täyteen. Mutta nopesti huomasin kuitenkin kuinka jalka alkoi tottua liikkeeseen ja naamanikaan ei peilistä katsottuna näyttänyt enään niin tuskaiselta.

Tämän jälkeen teimme ristikkäisvetoja alhaalta ylös ja päinvastoin, kuminauhalla kokoajan polkien ja rytmin pitäen, sekä ylläpidettiin selkeä pyöräilyformi. Tämän aikana Fysioterapeuttini sanoi pysäyttävän kommentin: ”Hyvä! Nythän sä jo juokset kentällä ja otat palloa kiinni, eikö vaan?” Silloin aloin päässäni pohtimaan, että perusperiaatteeltaan kyllä, näin on. Todella järkeenkäyvää kuntouttamista.

”Fysioterapeuttini sai siis minut jo 3viikkoa leikkauksesta juoksemaan ja ottamaan palloa kiinni.” -Niko

Tämä kaikki kolahti siksi koska tässä vaiheessa huomasin myös kuntoutuksen menttaalipuolen ja sen, että kuinka sitä hoidetaan/ruokitaan. Itselläni kyseinen lause ainakin toimi järjettömän hyvänä motivaationa. Kiitos siitä. Tällä myöskin haluan painottaa sitä prosessin henkistä puolta. En missään vaiheessa ollut sitä kenellekkään myöntänyt ja kertonut, mutta ammattilainen ei hoida vain leikkaus arpia, vaan myös sitä traumaa joka mahdollisesti urheilijalle on syntynyt korvien väliin.

Videon linkki ei toimi. Joten kuva ja erillis linkki tässä: http://instagram.com/p/rby0ZiwSqq/?modal=true

Videon linkki ei toimi. Joten kuva ja erillis linkki tässä: http://instagram.com/p/rby0ZiwSqq/?modal=true

Ekoja pyöräretkiä salilla. Taisi olla toinen pyöräilytreeni satulassa tässä vaiheessa.

Hieman vaikeuttaakseni hommaa ja itseääni kehittääkseni tuli hommattua ”training mask/elevation mask”, jossa on suuttimet jotka vaikeuttavat hapenottoa ja näinen ollen kehittävät kardiovaskulaarisia kykyjä. Naamarissa on 12 korkeussäätöä ja itse saan todella paljon irti naamarista. Kuormitus treeneissä kasvaa ja hapenottokyky paranee huomattavasti. Edun huomaa varsinkin kun on jalka leikattu ja juurikaan ”Cardiota” ei pääse tekemään. Joten sainoisinpa, että ”ihan soiva peli”.

Kovasti minua on puolisoni joutunutkin rauhoittelemaan kun välillä vauhtia olisi enemmän kun valmiutta”voisitko ottaa iisisti ja rauhoittua, nyt sinulla on vamma ja kokoajan ei tarvitse tehdä kaikkea/todistella pystynvänsä.” Tiedän, että tämä on vain välittämistä ja arvostankin sitä suuresti, että vieressäni on järjenääni, joka kitkee minulta turhat höntyilyt pois ja pitää minulla järjenpäässä, sekä vie eteenpäin.

Siltikään sairaslomalla ollessani päivät yksin en pysty vain istumaan ja olla tekemättä mitään. Joten sain päähänpiston ja lähdin 5 vko:n kohdalla kokeilemaan Malminkartanon rappusia ja tuota keuhkojenikehittäjää. Malminkartanon mäelle päästyäni katselin vain, että tosi fiksua tulla polkemaan rappusia leikatulla jalalla, eikä tähän oltu vielä lupaakaan saatu.

Reippaanaa kävelin mäen ylös rappusia pitkin 4x maskipäässä. Tämän jälkeen olin aivan loppu. Huomasi kyllä, että kunto oli laskenut ja jalat olivat aivan hapoilla. Jalkaani ei ilmaantunut kiputiloja ja lisä haavereita ei syntynyt, joten onnistunut retki josta video alla:

Kaikki tämä on omaa jääräpäisyyttä ja todistelua itselleen, joka ei ole ehkä niin hyvä juttu. Mutta toisaalta, tämä on se tapa joka on pitänyt minut liikkeessä ja joka on vienyt mienua eteenpäin. Oma pääni ei vain kestäisi totaalilepoa. Turha höntyily on aina riskien ottamista ja oman terveyden kustannuksella sitä ei pidä tehdä. Sitä halua- ja paloa- liikkua voi käyttää motivaattorina.

Kuntoutus alkaa.

Loukkaantuminen ja leikkaus. Molemmista on nyt selvitty, joten ”Road to recovery” voi alkaa. Juna on kääntynyt ja kaikki tästä eteenpäin on vain positiivista paranemista, niin ainakin ajattelen. Tapahtui se sitten ilman takapakkeja tai ei, kuntoon tullaan ja kehoa kuunnellaan.

Tiesin, että edessä tulee olemaan paljon työtä jalan eteen. Maltilla ja järjellä on kuitenkin suuri vaikutus lopulliseen tulokseen. Urheilijalla kun on tapana ”todistella” vähintään itsellensä pystyvänsä kaikkeen ja ettei mikään pysty pysäyttämään.
Voin myös kertoa, että tämä urakka tulee kasvattamaan ja opettamaan minulle kärsivällisyyttä.

Liikkeille lähteminen ja harjoittelu alkoi 08.07.2014, 2 Päivää leikkauksesta.  Eikä tuo liikkuminen hääppöiseltä näyttänyt. Mutta liikkeillä olo tuntui sitäkin paremmalta. Pelkästään jo jalanpohjan hipominen maata tuntui huikealta operaation jälkeen ja nosti omia fiiliksiäni.

Leikkauksen jälkeen sain sairaalasta mukaani perusharjoituslappusen, jossa oli perusharjoitteita: jalan nostoja, jalan venyttämistä, koukistuksen ja ojennuksen hakemisia. Näitä tein siihen saakka kunnes pääsin  Fysioterapeuttini vastaanotolle jolloin homma starttaisi kunnolla.

Alkuvaiheessa kaikki tuntui kiristävän jalkaa: polvessa olevat niitit ja takareiden kireys, eturistiside kun oli korjattu takareiden siirteestä. Leikkauksen jälkeisinä päivinä totuttelin keppeihin ja niiden kanssa ”kävelyyn”, pyrin myös aktivoimaan jalkaa nostoilla: jalkasuorana sohvan reunalla ja venyttämään jalkaa. Odotin kovasti fysioterapeutille menoa, päässäni jyskytti vain ajatus etten halua tehdä väärin asoita. Käynnin jälkeen minulla olisi itelläni enemmän ymmärrystä ja tietoa omasta tilanteestani, joten tiedän mitä voin tehdä ja missä rajoissa.

Nokka kohti Ruoholahden Diacoria hymyssä suin.

Kuntoutuksestani vastaa Kemed Sportin Jarno Keskinen, joka toimii Fysioterapeuttina myös Ruoholahden Diacorissa. Odotin tapaamista ja työt aloitettiinkin saman tien. Alkutilanne ei ollut hääppöinen, jalka kun ei liikkunut juuri mihinkään suuntaan. Ensimmäisellä tapaamisella kateltiin mikä on lähtötilanne, kuinka paljon asteita jalasta saadaan irti ja millaiset ovat kiputilat, sekä tuntemuksien läpikäynti. Startti oli rauhallinen ja jalalle annettiin lämmittelyt, sekä totuteltiin liikkutteluun. Ennen varsinaisten ojennusten ja koukistusten mittailua, jalkaa painettiin avustaen koukkuun ja painettiin myös ojennuksessa polvitaivetta kiinni tutkimuspöytään. Lämmittelyä polvelle ja asteiden mittailua, sekä perus kuminauha treeniä kävimme läpi jolla voisin aloittaa omatoimisen harjoittelun.  Kävimme myös läpi mitä polvessani oli oikein meneillään. Suurin hidaste kuntoutumisessani on juuri tämä mikrofraktuura ja revennyt sivuside jotka tekevät harjoitteista kivuliaampia, nämä myös vaikuttavat alussa kuntoumiseni etenemiseen.

Ensimmäinen Fysiokäynti videona.

Ensimmäisen käynti kerran jälkeen olin aivan puhki, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Kuuntelin ohjeita ja annoin kaikkeni vastaanotolla. Polvi ja tervejalka olivat mielessäni #1, joten hammasta purren halusin tehdä enemmän ja enemmän, sekä pystyä parempaan. Ensimmäisellä käyntikerralla kaikki liikuttelu tuntui rehellisesti sanottuna ikävältä, mutta jostain se oli aloitettava ja jalko olisi saatava liikkumaan. Kaikki mikä videolla näkyy särki ja tuntui pahalta. ”Kivun rajoissa” oli tarkoitus mennä. Omalla kohdallani kipukynnys tuli tosiaan nopeasti vastaan, mutta päätin olla vain hiljaa ja tehdä enemmän ja enemmän. Kyllä ekalla kerralla sai purra hammasta. Vastaanotolta päästyäni olin aivan puhki, väsynyt mutta silti onnellinen. Kyllä kaikki se työnmäärä on sen arvoista.

From ashes to glory. -Niko

Leikkaus ja kotiutus Part 2.

Viime kirjoituksessani kävinkin hieman läpi, että mistä on kyse: 16.06.2014 polvivamma kauden avauottellussa. Eturistiside poikki, sisemmän sivusiteen 3-asteen repeämä, rustovaurio 2cm matkalta, joka käsittää koko rustokerroksen luuhun asti. Sekä kävin läpi tuntemuksia pelitilanteen jälkeen.

Onnettomuuden satuttua olen joutunut taistelemaan vakuutusyhtiöiden kanssa ja suosittelenkin kaikkia tässä vaiheessa varmistamaan omat vakuutuksenne ja katsomaan, että kaikki on kunnossa. Onnettomuuden sattuessa, vakuutus-sota on viimeinen asia jota jaksat käydä läpi.

Toiveena siis oli Terveystalon lääkärin kanssa, että olisimme saaneet suorittaa kaikki toimenpiteet saman katon alla, mutta vakuutus pyrokratian takia pompin siis kahden sairaalan väliä. Magneettikuvat otettiin Omasairaalassa, lausunto ja toinen punktointi kerta suoritettiin myös siellä. Tämän jälkeen 30.06.2014 menin takaisin Terveystalolle lausunto kourassa, jossa minut jälleen otettiin onneksi vakavasti. Lausuntoa yhdessä läpikäydessämme oli tulos selvä: Polvi leikataan 06.07.2014. Tämän jälkeen sain polveeni myös Ortoosituen, joka tukee jalan ja rajoittaa jalan sivuttaissuuntaista liikerataa.

Ropocop.

Olin tohkeissani, että asioissa alettiin edetä ja aloin jo innolla odottamaan leikkaustoimenpidettä.

Tässä vaiheessa olin ollut 1 kuukauden verran kesälomalla työstäni ja siihen perään tuleva leikkausoperaatio toi 2 kk sairaslomaa. Unelma kesä 2014, muuttui nopeasti työmaaksi. Olinhan kuitenki odottanu tätä ja keräillyt lomapäiviä.

Leikkauspäivä olisi kohta onneksi täällä ja silloin juna kääntyisi. Suunta sen jälkeen olisi vain kohti uutta jalkaa. Odotin kovasti leikkausta  jotta voisin käyttää kaiken aikani ja energiani seuraavan 2kk aikana jalankuntouttamiseen.

Vaikka polvi oli solmussa ja rikki, ei se tarkoittanut sitä että tarvitsisi jäädä sohvan nurkkaan nyhjöttämään. Itse kävin aivan normaalisti salilla treenailemassa ja olinkin päättänyt jatkaa normaaliin tapaan. Halusin ylläpitää fyysistä kuntoani tauotta läpi projektin. Tein muutenki normaalisti asioita keppien kanssa  ja tulihan sitä päivää ennen leikkaustakin tehtyä päivänreissu Tallinnaan, kävelyä, kävelyä ja vielä kerran kävelyä.

Sunnuntai 06.07.2014. – operaatiopäivä.

Saavuin ”Virkeänä” sunnuntai aamuksi klo 07:00 Töölön sairaalan. Toimenpide oli suunniteltu alkavaksi kahdeksalta. Sain valita tapahtuuko toimenpide: yleisanestesiassa vai selkäydinpuudutus. Omalla kohdallani valinta ei ollut vaikea: ”lights out ja unta kuulaan”. Tällä valinnalla halusin välttää riskin joutua tyhjennettäväksi jonkun muun kuin itseni /laitteen toimesta toimenpiteen jälkeen, mikäli puudutus kestää hiukan pidempää ”heh heh”.  Klo 8 aloitettiin korjaamaan miestä ja seuraavan kerran silmät aukesivat klo 12 jolloin olin virallisesti takaisin ”online”.

Herättyäni ja osastolle päästyäni. Näkymät olivat paketissa.

Herättyäni ja osastolle päästyäni. Näkymät olivat paketissa.

Ensimmäiset tunnit menivät hyvin ja lääkitys piti huolen siitä, että en juuri tiennyt mitään muuta kun, että minua väsyttää. Jalassa ei ollut juurikaan kipua ellen sitä lähtenyt siirtelemään. Haaveilinkin jo illaks kotiutumisesta ja soittelinkin ahkerasti summeria, mutta tylyt uutiset tulivat ja ainakin omassa tapauksessa jouduin tyytymään vuodepaikkaan sairaalassa. Kotituminen ei illaksi onnistuisi ja näin ollen vietin yöni sairaalassa, joka on aina yhtä mukavaa. Illenmalla huomasin kuinka leikkauslääkitys alkoi loppumaan ja kiputiloja alkoi ilmaantua yötä kohden. Soittelinkin ahkerasti yöllä kelloa jotta saisin kipuihini lievitystä, päivällä tarjosivat buranaa, mutta tällä kertaa tulivat piikin kanssa ja iskivät reiteen. Tämän jälkeen sain hyvin unta, kunnes vaikutus loppui ja soittelin lisää summeria.

Muistan kuinka eräältä pelikaveriltani meni jalka hyvin samantyyppisesti ja kuinka hän sanoi: ”sulla tulee varmasti olee tilanne jossa jalka menee refleksin omaisesti koukkuun nukkuessa”, noh silloin vain naureskelin, että tuskinpa sentää. Voi kyllä, tämä sattui minullekkin tämän ekan yön aikana. Olin unessa ja heräsin kipuun joka tuntui puukottamiselta polvenalueella, katsoin jalkaa ja huomasin kuinka se oli aivan koukussa ja jumittuneena siihen. Itse en jalkaani saanut liikkumaan, saatika sitten suoraksi joten hoitaja tuli yöllä ja muistan kuinka hän poksautti jalan suoraksi, jolloin kivut hävisivät. Joten tälläinen refleksinomainen koukistus oli ainaki mahdollista minun kohdallani.

Aamulla sain lausunnon leikanneelta lääkäriltä ja hän kertoi mitä kaikkea löytyi ja mitä polvelle tehtiin.
Hän myös selitti miksi kivut ovat kovempia mahdollisesti kuin normaalisti eturistiside-tapauksissa ja miksi kuntouttaminen tulisi olemaan hidasta ja tuskaisempaa.

Magneettikuvalausuntojen lisäki tuli uusia löydöksiä.
Joita olivat myös: kierukka oli revennyt polvesta jota ei kuvissa näkynyt, revennyt osaa korjaamaan ja siksi se poistettiin. -”Rustovaurio 2cm matkalta joka käsittää koko rustokerroksen luuhun asti.”  Tähän ruston irtoamiskohtaan on tehty mikrofraktuura eli luuhun on porattu pieniä reikiä. Tähän kasvaa ajan kanssa ruston tapaista kudosta. Sekä eturistiside tehtiin takareiden jänteistä, sivu siteen repeämä hoidetaan ilman leikkausta. Pidemmän aikaista kipua aiheuttaa tämä mikrofraktuura. Joten ojennus ja jalan suoristus tuntuu tukalalta.

Aamupäivän aikana sairaalan oma fyssari tuli myöskin käymään, tuli lukemaan minulle ehdot ja iski ortoosin juuri leikattuun polveen. ”Hyvinhän toi painaa ja hiertää tätä. Kiitän” -mietin mielessäni. Nooh tämän jälkeen hän luki minulle ehdot: ”mikäli en pysty kävelemään kepeillä, mikäli en pysty nousemaan ja laskeutumaan portaita, silloin en ole kotitumiskunnossa.” Nyt nousi pienet hikikarpalot otsalle, ”-himaan mä täältä haluan, mistä aloitetaan?” Ensimmäisenä lähdettiin kokeilemaan liikelaajuutta, kuina suoraan/koukkuun menee. Tämä tuntui turhauttavalta koska liike kumpaakin suuntaan teki niin kipeetä. Seuraavaksi jaloilleen ja keppien kanssa treenailua, katsottiin kuinka se sujuu. Lopuksi mentiin vielä harjoittelemaan portaita. Kyseinen tapa jotenkin ärsytti minua, joten zemppasin hammasta purren nämä hänen asettamat tavoitteet läpi jotta pääsisin kotiin mahdollisimman pian sairaalasta. Suoristuksen kanssa oli ongelmia, joten sain kyllä vetää  aivan naama hiessä sitä suoraksi.

Kotiin päästiin kuitenkin lähetämään iltapäivän aikana. Kipeä ja kireehän tuo jalka oli. Kaikenlainen liikuttelu ja taiteilu jalan kanssa tuntui pahalta. Parempi vain olla höntyilemättä edes hetki.

Sohvan valloitus.

Itselläni ei ollu tietoa minkälaiselta polvi näyttäisi, millaiset arvet, onko tikkejä vai niittejä? Kotona puolisoni aukaisi pakettini ja eikun kurkkaamaan, miltä koipi näyttää.

1. Päivä leikkauksesta.

Ei mikään ihan turha virkkaaja ollut. Kaveri ei pitänyt jalkaa ihan sukkana. Lopputulos on  hyvännäköinen. Siistit jäljet ja niittejähän sieltä tuli.

Tämän jälkeen rutiiniksi muuttuikin: Kylmää, Kipulääkettä, Kohoa ja Kokoajan.

Onneni tässä onnettomuudessa on, että olen saanut ympärilleni aitoja ihmisiä joita oikeasti kiinnostaa saada asiat hoidettua parhainpäin. On ollut hienoa huomata millaista tukea on saanut ja miten paljon apua tietyiltä tahoilta on saanut. Näillä eväillä on hyvä aloittaa kuntoutus ja kiitoksena siitä annan oman panokseni kuntoutumiseni eteen. Joten usko ihmiskuntaan ei ole kokonaan mennyt, edes täällä katkerassa Suomessa.

Seuraavassa kirjoituksessani alkaa toiminnallinen vaihe. Kerron kuinka aloittelin kuntoutuksen/treenaamiseni, seuraan vaiheita tästä eteenpäin ja kohta mennäänkin jo lujaa! Materiaalia luvassa!

Tässä vaiheessa Iso zemppi kohtalotovereille!

 

-From ashes to glory, Niko Lehtonen